Ähinää ja ahdistusta...

Olo ei ole vieläkään kovin kummoinen. Päässä "kohisee" ja pyörryttää. Lihaksia särkee kuten päätäkin. Olo on kovin voimaton. Epäilen vahvasti, että elimistö tosiaan koittaa ilmoittaa, että nyt riittää. Työtahti ja stressi on ollut liian kova. Luulenpa, että verenpaineet huitelee miljoonissa, mutta lääkäriinhän en "ehdi." Jos tämä olo tässä vielä huomenna jatkuu, täytyy varmaan ruveta miettimään sitä vaihtoehtoa, ei ole kiva juosta töissä kun taju meinaa lähteä joka toisella askeleella. Ja jotta kiire ei loppuisi, pitää ketju huolen että juostaa kampanjasta kampanjaan ja joulukin puskee pikku hiljaa kauppaan. Se lisäksi, pitäisi aloittaa myyjän ammattitutkinnon opiskelu torstaina. Olisinpa pohtinut aiemmin, että ei taida tämän työkiireen ja hääsuunnittelun lomassa löytyä voimavaroja vielä opiskeluunkin. Noh, onneksi voin opiskella omassa tahdissa.

Nyt näihin hääasioihin taas :)

Eli kävin perjantaina Niinattaressa. Kokemus oli muuten aika mukava, mutta tunnelmaa hieman latisti se, että kaikki kokeilemani mekot olivat noin 3-4 kokoa liian suuria ja sain pitää niitä rintojen alta ylhäällä etteivät tippuisi päältä. Tämä myös sai minut tajuamaan erään oleellisen asia; olen etsinyt itselleni aivan vääränkokoista mekkoa, oletin kokoni olevan 36-38, mutta todellisuus taitaakin vastata kaikista pienintä kokoa. Kaksi mekkoa oli ylitse muiden, mutta ei nekään mitään tunteita saanut aikaan, jo ehkä senkin takia että hinnat niissä oli liian paljon yli mun budjetin. En siis ole valitettavasti valmis kuluttamaan häämekkoon yli tonnia, vaan paljon paljon vähemmän. Tiedän kyllä, että Ladan hinnalla on turha odottaa saavansa Porschea, mutta maksan mekkoni itse, budjetin ulkopuolelta ja rahaa ei vain yksinkertaisesti ole pistää niin paljoa. Siksi oikeastaan etsin mekkoa käytettynä halvemmalla. Äitini oli mukana, sillä kaasoni olivat joko töissä tai kiinni lasten kanssa. Mutta tämän sovittelureissun tarkoitus olikin kartoittaa mekon malleja ja materiaaleja.
Pääasiassa etsin pitsistä mekkoa, mutta mukaan mahtui muutama villikortti ja yksi näistä villeistä korteista olikin lempparini pitsiunelman rinnalla.

Mekko numero yksi:

                                                                        Kuva täältä

White Rosen R680: Tämä oli ehdoton lempparini. Tämä mekko on jumalaisen kaunis pitkine laahuksineen ja mikä parasta tämä on ihanan kevyt mekko, ei tuota hankaluuksia mennä mekko päällä vessaan :) Tästä mekosta ei vain löydy kuvia netistä mistään, ei edes White Rosen omilta nettisivuilta, mikä mielestäni on sinällään hassua, sillä myyjän mukaan tämä on ollut tämän vuoden suosikki Niinattaren liikkeessä, mekko on jatkuvasti loppu ja nytkin tämä mekko jota kokeilin oli juuri tullut palautuksena kun edellinen morsian oli tullut raskaaksi ja tarvitsi isomman koon mekosta. Rakastuin erityisesti laahukseen jossa koristenapit ulottuvat aivan alas asti. Tämä olisi hienoa löytää käytettynä, tämä sai edes jonkun tunteen aikaan, vaikkei se mitään yliampuvan dramaattista ollutkaan.

Mekko numero kaksi:

                                                                       Kuva täältä

Blue By Enzoani Style Canberra: Tämä oli villi kortti, joka itseasiassa yllätti positiivisesti. Ihastuin tuohon epäsymmetriseen yläosaan ja muutenkin mekon materiaaliin sillä olinhan kokoajan miettinyt vain pitsiä. Mekko oli painavampi kuin edellinen, mutta silti miellyttävä päällä. Ja pienirintainen kun olen, vääristi tuo rosoisuus mukavasti etumusta suuremmaksi. Mutta valitettavaa on, että näistä mekoista molemmat taitavat jäädä vain haaveiksi....

Lisäksi sain Niinattaressa hunnun päähäni ja totesi että sellainen lyhyt huntu voisikin toimia mulla hyvin, varsinkin tatuointien peittoon. Jotakin tähän tyyliin:

                                                                   kuva täältä

Olen siis ollut aina huntua vastaan, mutta nyt kun sen sai päähän ei se(kään!) ollut pahempi idea ja toimisi tosiaan hyvin tatuointien peittona. Katsoo nyt kuinka käy ja mihin lopputulokseen vielä hunnun kanssa päädyn. Onhan tässä aikaa.

Lisäksi käytiin lauantaina siellä Lylyisissä. Olin tottakai niin tohkeissani, etten tajunnu kaivaa kameraa edes laukusta vaan esitin kysymyksiäni niin hurmiossa, että puhetulvalle ei meinannut tulla loppua. Paikan emännät tuntuivat todella mukavilta ja meidän pikkuherra taisi vähän rouvia hurmata mainioilla iskurepliikeillään :)
Mutta kyllä te niitä kuvia vielä saatte, kun mennään suunnittelemaan koekattausta. Kesällä siellä on upea puitteet kun kukkia ja vihreyttä joka puolella... :)
Juhlapaikastamme olen enemmän kuin onnellinen <3