Laiskan ihmisen Save The Date....

Olen tehnyt päätöksen... Mulla ei aika yksinkertaisesti riitä väsäämään tässä välissä mitään hurjan hienoja kortteja.

Siksipä, oikaisen ihan vähän vaan ja yhdistän jouluiset tekstiviestit ja save the daten niille muutamille ihmisille joille se pitäisi lähettää. Kyseessä siis viisi ihmistä kauempaa, joten mielestäni ihan turha nähdä järkyttävä vaiva suunnitteluun ja toteutukseen.

Mielessä kävi joku tämänmoinen viesti: "Hyvää joulua ja Onnellista Uuttavuotta 2014! Psssst. Tontut kuiskivat että 27.6.2014 tapahtuu jotain jännittäävää. Pistä päivä ylös, lisätietoja tipahtelee postiluukusta lähempänä ajankohtaa."

Mitä mieltä olette? Onko ihan typerä idea?

Mulla on iskenyt stressin myötä joku aikuisiän akne, aika kiva. Ja koska stressi ei tästä ainakaan helpota, on mulla todella suuri pelko että tää naama näyttää tältä myös häissä... :(
Tuntuu ettei mistään ole mitään apua, kokeillut vaikka ja mitä taikoja ja ihmetöhniä...
Ja otin muutama viikko sitten Elumenin päähän, juuri ennen itsenäisyyspäivää. Nyt se on haalistunut kokonaan pois. Ensimmäisenä yönä tyynyyn jäi osa ja loput lähtikin sitten kolmessa pesussa... Pitäisi varmaan mennä reklamoimaan, mutta kun ei ole aikaa...

Nyt tarvitsee painua vielä viimeiseen iltavuoroon ennen joulua...

Antoisaa Joulua jokaiselle lukijalleni, teitä onkin tullut lisää taas. :)
Kiva tietää että joku jaksaa seurata mun lätinöitä :) Suuri Kiitos siis!
Vuoden vaihteen jälkeen voisin tämän kunniaksi järjestää jotain pientä arvontaa mahdollisesti :)

-Hanna-

Aikaa häihin 6 kk 28 päivää...

Pitkästä aikaa...
Aikaa ei ole juuri ollut hetkeen tehdä mitään ylimääräistä, työtahti on ollut päätähuimaava ja se tuntuu jo koko kropassa, siihen päälle vielä koulu, koiranpentu ja lapset ja koti. Rupee olemaan mieli jo niin loppu että olen valmis jäämään tarvittaessa sairaslomalle pienimuotoisen burnoutin takia.

Kiloja on lähtenyt pienessä ajassa 4 kiloa enkä ole uskaltanut kokeilla pukua. Se oli edelliselläkin kerralla siinä ja siinä pysyikö päällä, nyt en edes halua tietää kuinka iso se on. :(
Toki onhan tässä aikaa vielä kasvattaa se neljä kiloa takaisin :)

Hääsuunnittelu ei ole edelleenkään edistynyt, ei sitten mitenkään. Ei vaan ole löytynyt mielenkiintoa tai iloa edes ajatella koko asiaa. Save the Date kutsut ei oo lähtenyt eikä niitä ole edes tehty :(
Mistä sais sellaista ylimääräistä voimaa tehdä tämäkin kunnialla loppuun??? Kertokaa nyt joku.

Pitäisi kampausta ruveta pohtimaan ja meikkiä... Kampaus on jo visioitu mutta en usko että se on realistinen tällä hiuslaadulla( perus pohjoismaalainen karva). Meikkikin on mielessä jo, mutta se pitäisi sopia myös pukuun ja hiuksiin...ÄÄÄÄH! Pitäiskö mennä vaan maistraattiin, ois paljon helpompaa :/

Ai niin, meille tosiaan muutti tällainen:

 Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä Damirazin Grongeli Gimaltsu aka Demi :)

Josko nyt saisin vähän eloa taas tähän blogiin ja seuraavaksi OIKEASTI näyttäisin teille millaista kampausta olen suunnitellut... ja kertoisin osoittautuiko pelkoni puvun suhteen aiheelliseksi...

Flunssaista Pulinaa...

Pitkä aika on taas vierähtänyt kirjoittelusta, liian pitkä.
Flunssa jyllää, duunia riittää ja koulustakin täytyy selviytyä. Hääsuunnitelmat ei oo edennyt ollenkaan, kaikki mitä suunnittelin lomalla tekeväni on jäänyt tekemättä. Onneksi aikaa vielä on, joten en viitsi turhaan panikoida. Lähestyn asiaa asenteella "Mulla on mies ja mekko, kaikki muu on toisarvoista." :D

Save the Date alkaisi olemaan pikku hiljaa ajankohtainen, pitäisi ottaa niskasta kiinni, koittaa selvittää stressin aiheuttamat iho-ongelmat ja ottaa kuvat. Tuntuu että siinäkin on tällä hetkellä jo liikaa. Tää iho vie multa järjen, teini-ikä uusituu. Mutta eipä kai stressin aiheuttamalle ongelmalle mitään voi... Toivon hartaasti, että ihoni on kuin vauvan peppu sitten häissä :)

Mistä päästäänkin seuraavan aiheeseen...

Meille tulee vauva.... <3

....Karvainen pieni Mittelspitz-vauva <3....

Keskiviikkona pitäisi hänet noutaa kotiin ja voi sitä pissan ja kakan määrää sitten täällä lattioilla ja sääliksi käy naapureita, kun jo nyt ovat hermot riekailena talossa olevista muista koirista. Kerrostaloasuminen on ihanaa :D

Koitan seuraavassa postauksessa vilauttaa kuvaa uudesta tulokkaasta, avata vähän ajatuksia hääkampauksista ja muuta OIKEASTI häihin liittyvää :)

Ensimmäiset Haasteet saatu!

Sillä lailla, haasteita puskee joka suunnasta, vastaan nyt siis kaikkiin kolmeen :)

Eli sain haasteet No tahdon, tahdon -Blogin Jannicalta Projektina Me - blogin Mipalta ja The Pride Bride- blogin Pepiltä...

Vastailen siis kaikkien kolmen kysymyksiin ja paljastan teille itseni aivan totaalisesti :)

Haasteen säännöthän siis toimii näin:

HAASTETTU:

- Kertoo 11 asiaa itsestään
- Vastaa 11 esitettyyn kysymykseen (Tässä tapauksessa 33)
- Keksii itse 11 kysymystä
- Haastaa 11 bloggaajaa joilla alle 200 lukijaa

Ei muutakuin työn touhuun!

11 asiaa minusta:

1.Vihasin lapsena niin kovin nimeäni, että olin valmis muuttamaan sen kun olen aikuinen. Nyt aikuisena, en pidä edelleenkään nimestäni, mutta olen luopunut nimenmuutos aikeista :)

2.Kuten on käynyt ilmi, rakastan orkideoja. Voisin katsella niitä päivät pitkät, viherpeukalo kuitenkaan en ole, eikä kodistani löydy yhtäkään kasvia, sillä onnistuin tappamaan jopa kaktukset. :)

3.Omaan hurjan määrän tietoa erikoisoluista ja viskeistä, entisestä työpaikastani johtuen.

4. Tiedän enemmän tietokoneista kuin mieheni ja saan olla usein ropaamassa kavereideni koneita.

5. Vihaan leipomista ja ruoanlaittoa. Mies hoitaa meidän perheessä ruoanlaiton, muutamaa ruokaa lukuunottamatta. Onneksi naapurissa asuu oma henkilökohtainen leipuri, joten makeannälän yllättäessä saan sielä avun. :)

6. Vihaan myös askartelua ja siksi alkava askarteluprojektini hieman pelottaa, sillä turhaudun heti, jos luomukset ei ole yhtä siistejä kuin kuvissa.

7. Minulla on 6 tatuointia ja kolme lävistystä. Tatuoinnit yläselässä ja olkapäässä, alaselässä, navan ympärillä mahassa ja vasemmassa jalassa ja lisää tulee varmasti kunhan saan selvyyden siitä mitkä ideat on toteuttamiskelpoisia ja mitkä kuuluu jäädä haaveiluasteelle.

8. Mulla on joku ihme fiksaatio pääkalloihin. En tiedä mikä niissä kiehtoo, mutta seuraava tatuointi on ehdottomasti pääkallo!

9. Minulla on siis kaksi lasta, tyttö ja poika, niinkuin aina nuorina miehen kanssa haaveiltiin. Nyt kuitenkin, enhkä, sitten joskus, mahdollisesti häiden jälkeen jossain sopivassa välissä vois harkita vielä yhtä :) EHKÄ!

10.Haluaisin sisustaa kotini, sillä nyt kämpästä löytyy sekalaista tavaraa, kiireellä kasaan kyhättyä vaikka aikaa ja rahaa olisi löytynyt.

11. Kuten perus härkäihminen, olen jumalattoman äkkipikainen. Sähähdän kuin sähikäinen, mutta lepyn jo muutamissa minuuteissa (tai oikeastaan en vain jaksa tapella).

Kysymykset minulle:

Jannica:

1. Missä tapasitte tulevan aviomiehen kanssa?
 Koulussa, yläasteella. Kävimme samaa koulua, mutta olimme eri luokilla. Olimme aluksi hyviä ystäviä, joka sitten muuttui ysiluokalta päästessämme ihastukseksi.

2. Millainen kosinta?
 Paikallisessa Amarillossa, aistin koko ajan, että jotain sillä on mielessä kun oli niin levoton ja vilkuili edes takas ja halusi pidellä kädestä... :) Omatavallaan romanttinen ja herttainen.

3.Mikä on mielestäsi parisuhteessa vaikeinta?
Kamalan vaikeita kysymyksiä! Öööö... Varmaankin tälleen lapsiperheenä pitää yllä sitä miehen ja naisen roolia, ettei se luisuisi kokoajan äidin ja isän rooliin. Isin ja äitin oman ajan ottaminen. :)

4.Suurin ongelma hääsuunnittelussa tähän asti?
Toistaiseksi kaikki sujunut hyvin.. Tai noh, mun häämekon kanssa oli omat ongelmansa, mutta nekin selätettiin. Vielä kun saisi sen mekon fiksattua ni kaikki ois hyvin.

5.Mitä toivotte häälahjaksi?
Rahaa. Suunnitelmissa olisi päästä ensimmäistä kertaa yhdessä matkalle, onhan näitä vuosia kertynyt jo kuitenkin 13, joten olisi jo aikakin. Mutta, toki saa muutakin tuoda.

6.Kuvaile häitäsi viidellä sanalla.
Persoonalliset, läheiset, rennot, pienet ja hauskat.

7.Otatko miehesi sukunimen? Ottaako miehesi sinun? Yhdistelmä? Miksi?
Otan mieheni sukunimen, koska niin minusta kuuluu tehdä. Toki tämä on jokaisen oma asia, enkä todellakaan tuomitse muita jotka toisin tekee, mutta itse olen tätä mieltä ja tämä passaa minulle parhaiten :)

8.Lapselliset vai lapsettomat häät? Miksi?
Lapselliset, mutta ei lapsia ole juuri muita tulossa kuin meidän omat. Muutamalla vieraalla on häiden aikaan ihan pienet vauvat, mutta muilla vierailla ei juuri lapsia lapsen iässä ole :)  

9.Teemavärinne ja miksi valitsitte ne?
Lila ja lilan erisävyt ja toki valkoinen. Aluksi halusin persikan sävyn, mutta koin vaikeaksi löytää mistää tuota sävyä koristukseen, joten se lähti vaihtoon ja kun kysyin mieheltäni mielipidettä niin hän ehdotti lilaa ja sille tielle siis lähdettiin.

10.Osallistuuko sulho hääsuunnitteluun? Miten?
Toistaiseksi ei ole osallistunut mitenkään, eikä todennäkösesti tule osallistumaankaan vielä pitkään aikaan. Vasta sitten kun pitää juosta kello kaulassa :D

11.Mitä odotat kaasoiltasi?
En oikeastaan mitään. Kukin osallistuu miten haluaa, mitään en odota keneltäkään eikä kenenkään ole menetettävä yöuniaan meidän häiden takia. Haluan että tämä koko kokemus on kaikille antoisa. :)

Mipa:

1.Minkälainen on unelmiesi hääpäivä?
Lämmin, aurinkoinen, rento, iloinen... Täydellinen <3

2.Kuinka isot häät järjestätte?
Ei kovinkaan isot. 60 vierasta plus me. Eli siis mahdollisimman intiimit, vain tärkeimmät ihmiset läsnä. Katsotaan sitten illasta tuleeko enemmän ystäviä mukaan, meiltä kun jää kuuskymppiset kokonaan juhlimatta niin jos juhlisi sitten häiden yhteydessä :)

3.Mikä on parisuhteenne muistettavin hetki jos kosintaa ei lasketa?
Tähän oli pakko kysyä miehen näkökulmaa ja tulimme molemmat samaan lopputulokseen. Molempien lapsien syntymät ehdottomasti on olleet meidän suhteen huippuhetkiä ja varmaan viimeisin yhteenpaluu. Molemmat lähti tähän suhteeseen sillä mentaliteetilla että meidät vain on luotu yhteen ja tässä suhteessa ollaan loppuelämämme.

4.Sulhosi 3 komeinta piirrettä?
 Silmät <3 Ne sulatti mut jo silloin teininä. Pylly, ehdottomasti! Ja tatuoinnit. Mä rakastan tatuoituja miehiä ja se, että omalla miehellä on paljon tatuointeja on... nam! :)

5.Minkälaista huomenlahjaa itse toivoisit?
En ole edes ajatellut, enkä usko että saan saati tarvitsenkaan. Herätä mieheni vierestä seuraavana aamuna vaimona taitaa olla paras lahja mitä voin saada.

6.Missä vietätte häitä edeltävän yönne? Entäpä hääyönne?
Ilmoitin juuri tänään miehelleni, että en halua olla kotona yötä ennen häitä vaan hän saa olla täällä lasten kanssa. En tiedä vielä mihin menen, mutta eiköhän paikka vielä löydy. Hääyötä ei olla lyöty lukkoon, toki olisi kivaa jos ei tarvitsisi omasta kodista herätä eli josko me sitten siellä kartanossa yövyttäisiin.

7.Mihin rakastuit sulhasessasi?
Siihen, että hän oli ainoa poika joka piti minua kauniina, ainoa poika joka minut huomasi. Sai minut nauramaan ja tuntemaan itseni tärkeäksi ja muiden ihmisten arvoiseksi. Hän suojeli minua ja puolusti aina tarvittaessa. Meidät kuin luotiin yhteen, kaikin tavoin. 

8.Onko sinulle tulossa häätuoksu? Tiedätkö jo mikä?Miksi juuri se?
Luulisin, että hääaamuna tuoksun Escadan Sexy Graffitille. Se on ehdottomasti parhain hajuvesi, joka minulla on koskaan ollut. Harmi vain, että senkin ne meni lopettamaan, eikä taida juuri mistään enää tuota tuoksua löytyä... Eli taas pullon ythjettyä etsimään uutta :(

9.Mitkä ovat top3 suosikki hääblogiasi?
Luen niin monia blogeja, että on vaikeaa poimia kermoja päältä. Jokainen blogi on omanlaisensa, jokaisessa on jotain joka vetää puoleensa.

10.Kauanko häihinne on aikaa vielä? Onko hommat hallussa?
8kk 29päivää. Hommat on suhteellisen hallussa, niiltä osin kuin voi olla. Enempää en tällä hetkellä pysty tekemään...

11.Aiotteko lähteä heti häiden jälkeen häämatkalle?Nimeä unelmien kohteet rannalla ja kaupungissa?
Toki olisi kivaa jos pääsisimme lähtemään, mutta eipä taida olla mahdollista. Katsotaan josko ottaisimme äkkilähdön vaikka. Eli enpä lähde nyt luettelemaan paikkoja. Australia on aina ollut haaveissa jo pikkutytöstä lähtien ja mieheni lupasi joskus haaveillessamme että vie minut sinne, mutta ollaan nyt realistisia, sinne maksaa lennot niin pirusti...

Peppi:

1.Miksi valitsitte häillenne kyseisen ajankohdan?
Se on se päivä kun rupesimme seurustelemaan vuonna 2000. Se oli ainoa päivä jolla oli jotain merkitystä, muut olisivat vain "päivämääriä". Silläkin uhalla että se on ensi vuonna perjantai.

2.Onko häillänne teema ja jos on niin miksi juuri se?
Ei oikeastaan ole mitään ihmeempää teemaa, haaveilin aluksi pitsiteemasta ja vintagesta, mutta mieheni ei ehkä olisi lämmennyt ajatukselle.

3.Mikä kappale kuvaa suhdettanne?
Hmm... Heh... Tästä on kaksi mielipidettä, minun ja mieheni. Miehen mielestä kyseinen kappale on Lil Half Deadin Southern Girl ja minun mielestä se olis Stellan Häävalssi.

4.Mikä on puolisossasi parasta?
Että se jaksaa edelleenja aina vaan mun aavistuksen hankalaa luonnetta.
Mua on aika hankala miellyttää aina välillä :) Oikeastaan aika usein :)

5.Annatteko vieraillenne jotain muistoa häistänne?
Hmm... Kiitoskortit varmasti lähetetään ja jos joku haluaa mukaan napata karkkipussukan niin ottakoon vaan :)

6.Millainen on häidenne budjetti?
Paisuva :D Alun perin 2000e, sitten 3000e, sitten 5000e ja nyt en halua enää edes laskea. Lainaan joka tapauksessa turvaudutaan, se on varmaa. Mitä vähempi, sen parempi...

7.Mitä häissänne on pääruokana?
Karjalanpaistia, kasvisgratiinia ja keitettyjä perunoita.

8.Jos teistä tehtäisiin elokuva, millainen se olisi?
Toimintaa täynnä oleva, neljätuntia kestävä ja suuria tunteita täynnä oleva elokuva, joka todennäköisesti tappaisi katsojat tunnekuohuihinsa ensimmäisen puoliskonsa aikana jonka jälkeen hengissä selvinneet kuolisivat tylsyyteen. Eli siis alussa liikaakin tunteita ja toimintaa ja lopussa tylsää draamaa... :D

9.Onko teillä yhteisiä harrastuksia ja mitä?
Ei ole, vaikka mieheni on useasti yrittänyt kosiskella mua skeitin päälle. Elokuvia tykätään katsella ja sarjoja, siinä kai se...

10.Mikä on tärkein tekijä häiden onnistumiselle?
Ehkä olen hölmö, mutta ilma... ehdottomasti ilma. Jos sataa, menee mun hiukset vituralleen sillä haaveilen kiharoista ja sitten kun morsian on möks, kaikki muukin menee päin mäntyjä. No ei, ilma on toki tärkeä, mutta ehkä kuitenkin se että kaikki viihtyy eikä kukaan haasta riitaa..

11.Miksi aloit kirjoittaa hääblogia?
Siksi, etten rassaisi jatkuvasti miestäni ja kaasojani näillä asioilla jotka mielen valtaa jopa keskellä yötä... Täältä löytää hengenheimolaisia ja ajatuksia saa purkaa tänne miten paljon haluaa, ilman että ketään tuhisee kyllästyneestiu (tai no, sitä tuhinaa ei vaan kuulu :D )

12.Mitä avioliitto sinulle/teille merkitsee?
Lopulliseta sitoutumista. Molemmat ovat sitä mieltä, että kun mennään naimisiin, tehdään se vain tämän yhden kerran. Joten kai se sitten merkitsee kaikkea, vaikkea se asioita käytännössä miksikään muuta meidän suhteen, laillisesti kyllä.

Huhhuh mikä homma!!!


 11 KYSYMYSTÄNI TEILLE:

1.Onko suunnitelmat muuttuneet matkan varrella, jos on niin mitä ja miksi?
2. Millainen hääkimppu?
3. Millainen hääkakku? Kerroksia ja koristuksia?
4. Mitä häälahjaksi?
5.Kuinka suuret häät tulossa?
6. Oletko jo löytänyt mekkosi? Jos et, niin millaista etsit?
7. Muistatko milloin miehesi sanoi ensimmäisen kerran rakastavansa sinua?
8. Lapsia häihin?
9. Mielipiteesi hääleikeistä? Löytyykö häistänne jotain leikkejä?
10.Kappale, jolla on teille merkitystä?
11. Häämatka?

11 HAASTETTAVAA:

Pieniä Hääunelmia 
sinun kanssasi olen onnellisin 
Tahdomme 2014 
Vaimoksi 
Unelmahäät 2014 
Lost In Weddings 
Lovefall 
Leo Loves Leo 
Häähupsutuksia 
It's still you 
A daydreamers story 

 

Sneak Peak...

Paljon on kulunut aikaa edellisestä kirjoituksesta. Töitä ollut liikaa ja päälle vielä flunssa, niin aivokapasiteetti ei yksinkertaisesti ole riittänyt kirjoitteluun.
Olen viimeisellä kesäloma viikolla ja tuntuu etten mitään ole saanut aikaseksi, en mitään niistä asioista joita ajattelin lomalla tekeväni. Kouluhommiakin pitäisi puurtaa, mutta ajattelin aloittaa nyt ensin blogista.

Ajattelin kokeilla askartelua tänään. Silkkipaperista kukkasia. Ja siis mähän en voi sietää askartelua, joten... lopputulos ei ehkä ole millään lailla käyttökelpoista :)

Mutta, asiaan...

Ajattelin vilauttaa teille nyt pukuani, kun olen päätynyt pitämään puvun jonka jo hommasin aikaa sitten. Vihdoin löydettiin laahusnappi ja puvusta tulikin yllättävän massiivinen. Munhan piti siis hyvin minimalistista ja yksinkertaisen eleganttia hommata. Toisin kävi, nyt mulla onkin sitten muhkea prinsessamekko...

Nyt sormet ristiin ja toivotaan että rakas mieheni pysyy poissa täältä blogista, ei ainakaan ole tunnustanut täällä vierailleensa :)

Pukuun tehdään vielä korjauksia, aavistus pitää kaventaa ja helmaa suoristaa, edellinen omistaja on lyhentänyt hieman vinoon sen :(

Lisäksi on pakko paljastaa teille mun aivan ihanat kengät joihin rakastuin ensisilmäyksellä :)

                                                    kuva täältä

















Ehkä huomisessa julkaisussa pääsen näyttämään teille askarteluni tuotoksia ja myös meidän hääkakun koristeen :)

Orkideat

Tässä on tullut pari päivää vaan makoiltua lääkärin luvalla. Edellisessä kirjoituksessa valitin huonoa vointia ja syykin sitten selvisi kun sen päivän iltaan pääsin.
Iski suhteellisen ärhäkkä korvatulehdus kun töihin lähdin ja kipu paheni vain koko ajan. Ehdin jo pomollekkin ilmoittaa yhdeksän jälkeen että mahdollisesti jätän tulematta aamulla ja hyvä että ilmoitin.
Yöllä sitten petti tärykalvo ja se posautti itsensä rikki. Metka tunne, täytyy sanoa. Kipu tosin loppui kuin seinään. Ennen tuota puhkeamista kipu oli aivan helvetillistä ja tajusin taas paremmin miksi poikani oli uneton ja itkuinen kun kärsi yli puoli vuotta korvatulehduksista.
Lääkäri määräsi lepäämään ja antibioottia nassuun. Kolmen neljän viikon päästä kontrolliin, että onko tärykalvo umpeutunut.

Mutta nyt noihin ah niin ihaniin kukkasiin...

Kuten omasta nicistänikin saattaa päätellä, rakastan orkideoja ja niitä takuu varmasti nähdään meidän häissä sekä koristuksessa että mun kimpussani, mutta kimppuideat jätän seuraavaan kertaan ja nyt keskitytään näihin hassun hauskoihin orkideoihin, joita tällä maapallolla löytyy... Ota rento asento ja nauti! :)

                                         kuva täältä

                                             

                                           kuva täältä

                                         kuva täältä

                                          kuva täältä

                                            kuva täältä

                                           kuva täältä

                                           kuva täältä

                                                 kuva täältä

                                             kuva täältä

                                          kuva täältä

                                          kuva täältä

                                           kuva täältä

                                           kuva täältä

                                           kuva täältä



Mun ihan ehdoton lemppari on nuo sorsa orkideat.... Tai noh, kaikki on yhtä ihania :)

Mistä sinä erityisesti pidät? :)

Ähinää ja ahdistusta...

Olo ei ole vieläkään kovin kummoinen. Päässä "kohisee" ja pyörryttää. Lihaksia särkee kuten päätäkin. Olo on kovin voimaton. Epäilen vahvasti, että elimistö tosiaan koittaa ilmoittaa, että nyt riittää. Työtahti ja stressi on ollut liian kova. Luulenpa, että verenpaineet huitelee miljoonissa, mutta lääkäriinhän en "ehdi." Jos tämä olo tässä vielä huomenna jatkuu, täytyy varmaan ruveta miettimään sitä vaihtoehtoa, ei ole kiva juosta töissä kun taju meinaa lähteä joka toisella askeleella. Ja jotta kiire ei loppuisi, pitää ketju huolen että juostaa kampanjasta kampanjaan ja joulukin puskee pikku hiljaa kauppaan. Se lisäksi, pitäisi aloittaa myyjän ammattitutkinnon opiskelu torstaina. Olisinpa pohtinut aiemmin, että ei taida tämän työkiireen ja hääsuunnittelun lomassa löytyä voimavaroja vielä opiskeluunkin. Noh, onneksi voin opiskella omassa tahdissa.

Nyt näihin hääasioihin taas :)

Eli kävin perjantaina Niinattaressa. Kokemus oli muuten aika mukava, mutta tunnelmaa hieman latisti se, että kaikki kokeilemani mekot olivat noin 3-4 kokoa liian suuria ja sain pitää niitä rintojen alta ylhäällä etteivät tippuisi päältä. Tämä myös sai minut tajuamaan erään oleellisen asia; olen etsinyt itselleni aivan vääränkokoista mekkoa, oletin kokoni olevan 36-38, mutta todellisuus taitaakin vastata kaikista pienintä kokoa. Kaksi mekkoa oli ylitse muiden, mutta ei nekään mitään tunteita saanut aikaan, jo ehkä senkin takia että hinnat niissä oli liian paljon yli mun budjetin. En siis ole valitettavasti valmis kuluttamaan häämekkoon yli tonnia, vaan paljon paljon vähemmän. Tiedän kyllä, että Ladan hinnalla on turha odottaa saavansa Porschea, mutta maksan mekkoni itse, budjetin ulkopuolelta ja rahaa ei vain yksinkertaisesti ole pistää niin paljoa. Siksi oikeastaan etsin mekkoa käytettynä halvemmalla. Äitini oli mukana, sillä kaasoni olivat joko töissä tai kiinni lasten kanssa. Mutta tämän sovittelureissun tarkoitus olikin kartoittaa mekon malleja ja materiaaleja.
Pääasiassa etsin pitsistä mekkoa, mutta mukaan mahtui muutama villikortti ja yksi näistä villeistä korteista olikin lempparini pitsiunelman rinnalla.

Mekko numero yksi:

                                                                        Kuva täältä

White Rosen R680: Tämä oli ehdoton lempparini. Tämä mekko on jumalaisen kaunis pitkine laahuksineen ja mikä parasta tämä on ihanan kevyt mekko, ei tuota hankaluuksia mennä mekko päällä vessaan :) Tästä mekosta ei vain löydy kuvia netistä mistään, ei edes White Rosen omilta nettisivuilta, mikä mielestäni on sinällään hassua, sillä myyjän mukaan tämä on ollut tämän vuoden suosikki Niinattaren liikkeessä, mekko on jatkuvasti loppu ja nytkin tämä mekko jota kokeilin oli juuri tullut palautuksena kun edellinen morsian oli tullut raskaaksi ja tarvitsi isomman koon mekosta. Rakastuin erityisesti laahukseen jossa koristenapit ulottuvat aivan alas asti. Tämä olisi hienoa löytää käytettynä, tämä sai edes jonkun tunteen aikaan, vaikkei se mitään yliampuvan dramaattista ollutkaan.

Mekko numero kaksi:

                                                                       Kuva täältä

Blue By Enzoani Style Canberra: Tämä oli villi kortti, joka itseasiassa yllätti positiivisesti. Ihastuin tuohon epäsymmetriseen yläosaan ja muutenkin mekon materiaaliin sillä olinhan kokoajan miettinyt vain pitsiä. Mekko oli painavampi kuin edellinen, mutta silti miellyttävä päällä. Ja pienirintainen kun olen, vääristi tuo rosoisuus mukavasti etumusta suuremmaksi. Mutta valitettavaa on, että näistä mekoista molemmat taitavat jäädä vain haaveiksi....

Lisäksi sain Niinattaressa hunnun päähäni ja totesi että sellainen lyhyt huntu voisikin toimia mulla hyvin, varsinkin tatuointien peittoon. Jotakin tähän tyyliin:

                                                                   kuva täältä

Olen siis ollut aina huntua vastaan, mutta nyt kun sen sai päähän ei se(kään!) ollut pahempi idea ja toimisi tosiaan hyvin tatuointien peittona. Katsoo nyt kuinka käy ja mihin lopputulokseen vielä hunnun kanssa päädyn. Onhan tässä aikaa.

Lisäksi käytiin lauantaina siellä Lylyisissä. Olin tottakai niin tohkeissani, etten tajunnu kaivaa kameraa edes laukusta vaan esitin kysymyksiäni niin hurmiossa, että puhetulvalle ei meinannut tulla loppua. Paikan emännät tuntuivat todella mukavilta ja meidän pikkuherra taisi vähän rouvia hurmata mainioilla iskurepliikeillään :)
Mutta kyllä te niitä kuvia vielä saatte, kun mennään suunnittelemaan koekattausta. Kesällä siellä on upea puitteet kun kukkia ja vihreyttä joka puolella... :)
Juhlapaikastamme olen enemmän kuin onnellinen <3

Kiirettä ja pukuhulinaa...

Huh, mikä työ viikko takana. Aivan karmea...  Selkä sanoo itsensä irti ja jalat myös. Jaloissa kestokramppi, joka ei hellitä vaikka mitä tekisi. Pelottaa miten huomenna käy, pääsenkö ylös sängystä. Edellisen kerran kun selkää näin särki, jäin sairaslomalle. Ja vammapolvi, on ilmeisesti taas tulehtunut. Eikai sekään tykännyt tuosta hyllyjen järkkäilystä. Huominen ja lauantai olisi vapaata ja sunnuntaina taas töihin.
Harmikseni en pääse näistä vapaista nauttimaan sillä tottakai olen tehokkaasti varannut kaiken maailman asioiden hoitelut näille päiville...

Huomenna pitäisi lähteä Niinattareen ja mahdollisesti kurkata myös Love Birdsin valikoima ja käydä ostamassa askartelutarvikkeita... Huoh...
Jotenkaan ei innosta...pelottaa ehkä. Mä nimittäin löysin uudestaan puvun jota ihastelin, ennenkuin ostin sen tällä hetkellä kaasoni kaapissa roikkuvan mekon.
Se on juuri sellainen pitsiunelma mitä olen halunnut, aivan jumalattoman kaunis, mutta tattadadaaaaaaa....Sekin sijaitsee sitten toisella puolella Suomea, että ihan tosta noin vaan ei Pohjoseen tule lähdettyä. Noh, ostinhan edellisen mekkonikin sokkona kokeilematta, mutta tässä mekossapa on napit takana, jotka eivät anna anteeksi ja mekko on tehty mittatilauksena edelliselle morsiammelle. Hinta on pudonnut 150e alkuperäisestä ja mä niin haluan sen mekon...Oikeasti.
Mutta MIKSI MIKSI MIKSI siinä pitää olla ne napit... Mitatkin olisi muuten passelit, lantio taisi mulla olla sentin leveämpi...Huoh...
Turhauttaa aivan saa*anasti, suoraan sanottuna...

Osaako joku teistä kertoa, kuinka paljon maksaa mekon korjaus ompelijalla, jos nappien tilalle laitetaan nyörit? Noin niinku suurinpiirtein?

Lauantaina pitäisi mennä tsekkaamaan se juhlapaikka vihdoin ja viimein <3

Joten varmasti  kuvia teille tiedossa, ensin mekoista ja sitten juhlatilasta...

...Stay Tuned...! :)

Tonni rikki! :) ja mielenmuutoksia.

Hui kamala, nopeasti se tonni tuli täyteen sivujen katselussa ja kahdeksan jo mun lätinöitä seurailee, kiitos siitä! :)

Josko nyt tämän kunniaksi palaisin niihin mielenmuutoksiin, joista aiemmin on ollut puhetta... Se mekko on jo käsitelty, joten paneudutaan nyt muihin...

Juhlapaikka: Alunperin halusin jonkun vaatimattoman, halvan, mieluiten seurantalon, jossa saisi olla omassa rauhassaan, ilman turhia häiriöitä tai pelkoja, että meistä aiheutuisi jollekulle häiriöitä. Noooh, tämä meni päälaelleen. Otettiin sitten kartano, tai tarkemmin sanoen Lylyisten Kartanon yhteydessä oleva tallirakennus. Kaunis paikka, ensi lauantaina pääsen ottamaan  kuvia, joten silloin tekin näette. Tosin siellä on silloin jonkun synttärit ja koristelut ovat sen mukaiset. Kartanossa sijaitsee myös "hotelli", jossa jonkun verran yöpyy keäsisin porukkaa ja tämä alue on siis HUS:n virkitysalue, joten taitaa pääasiassa olla heidän käytössää. Lisäksi sieltä löytyy mökkejä, joita voi vuokrata vaikka jatkopaikaksi ja todennäköisesti me yövymme mökiessä tai "hotellin" puolella.

Ruoka: Tarkoitus oli tehdä itse kaikki, tai ainakin suurin osa ja ottaa sitten pitopalvelulta lämpimät ruoat. Lylyisten Kartanon mukana tuli pitopalvelu, joka teki hyvän tarjouksen. Oletin sitä huomattavasti kalliimmaksi, mutta koska yllätyin positiivisesti ja koska tajusin, kuinka helpoksi meidän juhlamme sitten kaikille tulisi, kun ei tarvitse murehtia kokkailusta ennen juhlapäivää, hyväksyin tarjouksen. Tämä ja tallirakennuksen vuokra yhteensä astioineen, pöytäliinoineen ja kaikkine muine härpäkkeineen ilman hääkakkua joka siis edelleen tehdään itse, tuli tämä lysti kustantamaan 64 ihmiselle n. 2500e.

Budjetti: Päätimme, ettemme tarvitse lainaa eikä ketään muuta maksumieheksi vaan selviämme itse. Ajatus oli hyvä, mutta ei toimiva. Sillä alkuperäinen budjetti oli 3000e, ja koska päätin hyväksyä tuon ylläolevan tarjouksen, joudumme turvautumaan lainaan. Maksimissaan pari tonnia, mutta eihän sitä koskaan tiedä ;) No ei, kamalasti yli kolmen tonnin en halua lainan kanssa mennä, sen on riitettävä. toisaalta, olen osan muusta tarpeellisesti jo ostanut budjetin ulkopuolelta, joten.... Ehkä... :)

Photo Booth: Ei...Ei... Ei todellakaan ei! Sitte se olikin yhtäkkiä aivan loistava idea ja mielessä jo pyöri ne loistavat kuvat :) Joten kyllä, tämä löytyy sittenkin häistäni häistämme.

Save The Date: Aivan turhaa ja typerää fiilistelyä ja rahantuhlausta. Ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan... Täähän on loistava idea! Varsinkin että tuo meidän päivä on perjantai, niin ehtiipähän ihmiset varautumaan :)

Olikohan vielä jotain... Tuskin kummempaa... :)

Hommat etenee...

Pikaisesti tulin vain kertomaan, että saimme haluamamme kirkon, eli siis Lohjan Pyhän Laurin Kirkon.
Vihkiaikamme on 15.30-16.15.

Nyt rupee siis hommat etenemään ja saa haaveilla ja suunnitella ihan täysillä.

JES! <3

Save the Date...

Tämä kuuluu kategoriassaan siihen porukkaan, jolle aluksi naureskelin kun tähän blogi ja häämailmaan tutustuin,
Olin täysin vakuuttunut, että me ei todellakaan tällaista tarvita, ei todellakaan...Oikeesti ei... Miksi tarvittaisiin... No, jos nyt vähän sitte ehkä voitais tarvita...

Niin, kuten aiemmin kerroin, on mieli muuttunut monen asian suhteen ja tämä on yksi niistä, jonka haluan ensimmäisenä käsitellä.

Huomaan, että tämän asian suhteen mua on lähetty viemään ku pässiä köydessä. Salaa haaveilen miten tämän voisi toteuttaa ja miksi me todellakin tämän tarvitsemme... Kunnes mieleni hetkellisesti kirkastui ja tajusin että me todellakin tarvitaan tämä!

Meillähän on siis häät perjantaina, eli ei lauantaina niinkuin ihmisillä normaalisti. Toki kyseessä on juhannuksen jälkeinen perjantai ja aikamoni ihminen jää kesälomalle jo juhannuksesta, mutta haluan silti, että mahdollisimman moni henkilö pääsisi paikalle. (tätä asiaa toki olisi voinut miettiä jo valittaessa päivää, mutta ei, en ole valmis muuttamaan päivää vain sen takia että se on perjantai. ne ketkä eivät paikalle pääse, pysyköön poissa sitten.)
Kutsut olisi lähdössä varmasti ainakin paria kuukautta ennen sitä päivää, mutta ehkäpä tämä voisi olla hyvä tapa informoida ihmisiä jo hyvissä ajoin, että häitä vietetäänkin perjantaina.

Asiaa hankaloittaa vain se, että en jaksa uskoa että suurin osa niistä vanhemmista ihmisistä joille kyseinen kutsu lähtisi, tajuaisi mitä tarkoittaa "save the date", joten teksti pitäisi muuttaa muotoon "varaa päivä", joka ei sitten enää kuulostakaan niin kivalta mun mielestä...

                                                          kuva täältä

Ajatuksena miten tämän toteuttaa, kävi mielessä mieheni reippaasti yli puolet elämästään harrastama skeittaus. Jos nuo tekstit kirjottaisikin dekkien taakse ja me molemmat pidettäisiin omiamme käsissä.... en tiedä, kuulostaa kivalta, vaikken itse harrastakaan kyseistä lajia, mutta olisi kiva toteuttaa jotain edes :D miehen kiinnostuksen kohteiden mukaan...

                                                         kuva täältä


Mutta nuo tekstit... Mitä kirjoittaa suomenkieliseen save the date korttiin? Auttakaa mua, netistä en löytänyt mitään järkevää, ainoastaan yhden tekstiversion, joka ei näytä musta hyvältä...

Ai niin, jo huomenna pääsen varailemaan kirkkoa! JEEEEE!! :)

En tiedä, sanonko sittenkään kyllä puvulleni...

Minua vaivaa, etten saanut hankkimastani puvusta sitä wow-fiilistä.
Olen katsellut kuvia puvusta päälläni ja tajunnut etten ole siihen siihen ehkä niin tyytyväinen kuin oletin, osaltaan tämä johtuu vartaloni hassuista mittasuhteista, yläruumini todella on "lyhyempi" kuin jalkani ja nykyisessä puvussa on korsettiosa mielestäni liian pitkä vartalooni. Ja toki tietysti se, että tämä puku ei ollut sitä mitä olin ikinä ajatellutkaan (tästä muuten tuli mieleen että seuraavaksi voisin kirjoittaa siitä mikä kaikki on muuttunut mielessäni kuukauden sisään!)
En siis ikinä kuvitellut pukeutuvani muhkeaan pukuu, vaan pelkistettyyn, a-linjaiseen, mieluiten pitsiseen jossa olisi soma rusetti rintojen alla koristamassa, lyhyellä laahuksella.
Nykyinen pukuni on kaikkea muuta. Kaunis se on, todella kaunis, siitä ei pääse mihinkään, mutten pääse yli siitä tunteesta ettei se ole se oikea.

Niinpä päätin että varaisin ajan ensiviikoksi Niinattareen ja menisin rohkeasti kysymään millainen puku minulle oikeasti ammattilaisen mielestä sopisi ja mahdollisesti jopa näyttäisin kuvaa puvustani ja kysyisin onko pelkoni aiheellinen. (Saako näin edes tehdä? Onko se töykeää?)

Rahaahan uuteen pukuun ei olisi, ei oikeasti todellakaan, mutta en halua tyytyä pukuun ja katsella monen vuoden päästä kuvia ja todeta, miksen tehnyt tunteelle mitään...  Mutta toisaalta, jos löydän sieltä jonkun kauniin puvun, voin koittaa metsästää sitä käytettynä, kun aikaahan tässä vielä kuitenkin on :)

Hui! Onko teistä monelle käynyt näin?

Tämä päivä ei ole hyvä päivä...

Mieli maassa, siivet rikki. Lyöty olo...

Tuossa muutama kuvaus tämän hetkisestä mielentilasta. Musta on ilmeisesti tulossa Bridezilla ja miten asiaan päädyin, tulee tässä:

Olin eilisestä illasta asti fiilistellyt tämän päiväistä tapaamistamme tulevassa juhlapaikassa. En siis ole koskaan nähnyt livenä tilaa sisältä päin, ulkoa kyllä, mutta olen kuullut sen olevan kaunis ja nähnyt kuvia tuttuni häistä jotka siellä vietettiin. Siksi sen uskalsinkin varata ennenkuin pääsen sitä itse katsomaan.

Tosiaan fiilis oli jo aamulla katossa, vaikka poika päätti herättää ennen kuutta aamulla.Silti se hymy sieltä tulisi, kun tajusin että tämä on se päivä kun kaikesta tulee todellista ja koristeluasioita voi ruveta suunnittelemaan ja saa tuulta purjeisiin muutenkin häiden suhteen. Mieheni oli varsin tietoinen tästä ja aamulla lähti Hkii:n työmaalleen työkaverinsa kyydissä. Koko päivä meni fiilistellessä, lukien mielettömiä määriä hääblogeja ja fiilistellen hyvää musiikkia, lataillen kameraa valmiiksi, miettien kysymyksiä juhlapaikasta
Homma lähti menemään reisille hieman ennen neljää kun selvisi ettei mieheni pääse lähtemään töistä ennen viittä. Olin koko päivän jutellut tilan henkilön kanssa ja hän vielä aamulla varmisti että varmasti olemme tulossa. Tottakai olemme, niin minä luulin ennen tuota kello neljää... Koitin hädissäni soittaa ainoalle kaasolle jolla on auto, että lähtisikö hän kanssani katsomaan paikkaa. Noh, hänellä oli hyvä syy miksei se käynyt, joten en ollut hänelle kiukkuinen, pettynyt toki. Niin, en siis omista itse korttia, enkä autoakaan joten tässä asiassa olin täysin riippuvainen muista. Matkaa meiltä hääpaikalle kuitenkin kertyy useita kilometrejä, joita en mieluusti ajaisi edes pyörällä :)
Koitin sitten hädissäni siskoani mukaan, jolla myös oli omat illan suunnitelmat. Tämä kaikki oli vain liikaa...
Kun hanat aukesi, en saanut enää niitä kiinni ja seuraavaksi tuli itsekkäät Bridezilla- maiset ajatukset:

- Eikö minun onneni merkitse kenellekkään mitään?
- Eikö miestä kiinnosta ollenkaan häämme?Jos kiinnostaisi niin olisi vaikka juossut 60km kotiin... (joo, mä tiiän!!)
- Minun Meidän häämme pitäisi olla kaikille prioriteetti ykkösenä
- Jos en pääse nyt, en mene ollenkaan.
- Unohdetaan koko häät, jos mieheni on niin vastuuton, ettei ajattele tulevaa vaimoaan....

Tätä aivopieruilua kesti hetken...Lopulta ahdistus kävi niin suureksi että oli pakko ottaa betasalpaajaa sydämentykytyksiin...

Naurettavaa, näin jälkikäteen ajateltuna (ja betasalpaajan rauhoittavan vaikutuksen alaisena)

Niin... En tiedä haluanko edes nähdä itseäni peilistä, mitä pidemmälle näitä valmisteluja edetään jos yksi pieni vastoinkäyminen saa koko pakan kaatumaan jo niskaan.
Ehkä tämä oli elävä todiste siitä, etten ole parhaimmilla paineen alaisena... Pitäisköhän suosiolla luovuttaa häidenjärjestely ammattilaiselle? :)

T: Bridezilla

P.S: Tälle saa ja pitää nauraa, sillä nyt se naurattaa jo itseäkin. Ehkä tämäkin on normaalia, mutta toisaalta, mitä on normaali? :)

Meillä on juhlapaikka!!!

Jihuuuuu!! Lyötiin tänään vihdoin lukkoon tarjous pitopalvelusta ja juhlapaikasta. Hinta putosi alkuperäisestä arviosta n. 250e muutoksien jälkeen.

Huomenna pitäisi mennä käymään paikan päällä ottamassa kuvia jne.

Huomenna siis lisää kuvien ja tarkempien tietojen kanssa :) Hyvää yötä, blogikansa!
Toivoo Onnellinen Morsian

Kuka koruja tarvitsee kun on mustetta iholla....

Niin... Ehkä kaikki käy jo ilmi tuosta otsikosta.

Tässä on tullut ihailtua kaiken maailman blingblingejä jo jonkin aikaa, mutta tarkemmin ajateltuna en taida tarvita niitä. Koruja löytyy jo ihostani.

Toki mustetta löytyy muualtakin, alaselästä ja jalasta ja navan ympäriltä, mutta ne eivät näy mekon alta, eivätkä liity tähän postaukseen.
Häämekkoni on olkaimeton ja takaanta jää juuri tatuointi näkymään kokonaisuudessaan. Mielessä kävi ajatus tuon tatuoinnin koristaminen jollain ihotimanteilla, ehkäpä? Katsotaan... Tämä idea vaatii mahdollisesti skumppaa ja tyttöjen pään lyömisen yhteen :)
Joten ei, en tarvitse koruja ja jos niitä kaulaani laittaisin, saisi se todennäköisesti aikaan sekamelskaefektin... ja koska tatuonti sijaitsee edessä tuolla olalla, olen haaveillut että josko kaumpaukseni olisi toispuoleinen toiseen sivuun, tasapainoittaakseen tatuointia...

Nyt sitten herää kysymyksiä, että entäs kirkko? Periaatteessa, en koe tarvetta peitellä tatuointejani millään tavalla, mutta häiden suhteen taidan tehdä poikkeuksen, ihan vain kunnioituksesta. Ehkäpä siis on hommattava jokin bolero, tai hartiahuivi...

Korvakorut pitäisi päättää ja niitä olen koittanut etsiskellä, tuloksetta. Tiedän mitä haen, mutten osaa pukea sitä sanoiksi. :) Laukkua myös katsellut, mutta liikaa vaihtoehtoja, joista koittaa päättää. Noh, onneksi tässä vielä on aikaa...

Ajatukset on olleet taas hieman sekavat, käytiin eilen yhden kaason kanssa maakuntamatkailemassa ja tutkailemassa mahdollisia juhlapaikkoja ja sehän ei välttämättä niin hyvä idea ollut, ottaen huomioon että ennen oli valittavana kolme vaihtoehtoa. Nyt sitten eilisen jälkeen, tuli vaihtoehtoja kaksi lisää...

Jotenkin musta tuntuu, että mä ahdistun vain päivä päivältä enemmän kun en saa asioita etenemään... :(

Ahdistusta juhlapaikan valinnasta ja kirkon saamisesta...

Niin... Kirkkoahan ei voi varata täällä ennen 1.9 ja tuntuu jotenkin hölmöltä koittaa hoitaa jo juhlapaikkaa kun kirkkoakaan ei vielä varmasti olla saatu. Muutenhan tässä ei olisi ongelmaa, kirkkoja tällä alueella on kuitenkin,mutta tässä kohtaa päätti mieheni asettaa ehdon(ensimmäistä kertaa koko suunnittelun aikana.) Hän haluaa vain ja ainoastaan yhden tietyn kirkon, sillä sieltä ollaan molemmat päästy ripille ja kastettu jne... Ei siinä mitään, kaunis kirkko se on ja kyllä se mulle käy, mutta täytyy mun siis olla tuolloin ensimmäinen päivä kärppänä puhelimessa ettei vaan kukaan vie meidän päivää, ennen meitä :)

                                          Lohjan Pyhän Laurin Kirkko(kuva portilta päin)

Ei ehkä kaunein kuva,mutta selkein. Kesäisiä kuvia ei löytynyt ollenkaan, harmi. mutta kaunis kirkko siis kyseessä ulkoapäinkin kesällä,muuten aika harmahtava :)

                                           Kirkon sisällä...

Kirkko on todella kaunis sisältä, siellä tullut eräätkin kerrat tuijoteltua katon maalauksia. Aika iso tosin ja se ahdistaa, kuinkakohan monta kertaa mä ehdin kompastua tuossa käytävällä alttarille kävellessä :)

Sitten niihin juhlapaikkoihin... Vaihtoehtoja on kolme kappaletta ja kuten aiemmin todettu, piti meidän ottaa vain lämpimät ruoat pitopalvelun kautta,sillä se tulisi halvemmaksi. Noh, suunnitelmiin tuli muutoksia,kun kyselin erästä tilaa, enkä tajunnut että heidän kauttaan pitäisi sitten ottaa pitopalvelukin...
Paikka numero yksi:
Lylyisten Kartano. Kuvia ei löydy,joudun varmaan itse käydä napsimassa. Tai löytyy,mutta ei siitä tallirakennuksesta,missä ajatus olisi pitää. Itse kartanosta löytyy kyllä muutama kuva.Mutta siis tänne laitoin kyselyä ja he tekivät tarjouksen, joka oli kyllä huomattavasti halvempi kuin mitä pelkäsin. Ruokineen,tarjoilijoineen kaikkineen mitä mieleen tulee 2790e 60 ihmiseltä. Alkoholitarjoilua ei tietysti tähän kuulu. Toki muutaman muutoksen ajattelin heittää takaisin ja kysyä onko kakku pakko ottaa heiltä. katsotaan tippuuko summa. Tämä vaihtoehto houkuttelisi,niin ei tarvitsisi vaivata ketään häiden lähestyessä. Kaikki olisi valmiina...Mutta sitten onkin se ongelma... Kolmentonnin budjettiin tuo ei mahdu ilman lainaa ja minut tuntien, jos halvemmallakin on mahdollista päästä,niin mä keksin viimeiseen asti syitä miksi tämä tarjous ei olisi hyvä ja millä perustein sen voisi hylätä. Mutta siis alustavasti nyt meille varata kuukauden ajan jossa ajassa pitää varaus varmistaa.


Paikka numero kaksi:

                                           Lohjansaaren seurantalo

Tämä on hyvä kuva ulkoapäin. Mä rakastan tuota isoa terassia tuossa sivulla, olen täällä yhdet juhlat julinut. Miinusta pitkästä välimatkasta ja en sitten tiedä onko liian iso, mutta muuten kyllä vastaisi mun unelmaa ja on ehdoton lemppari. Sisältä vaikea löytää kuvia. Tätä vuokrataan kesäisin vain koko viikonlopuiksi ja ongelmaksi muodostuu se että aika on pe 18.00- su 12.00. hääthän oisi siis tarkoitus juhlia perjantaina. toki tuostakin voi kysyä, oisiko mahdollista saada to-la vuokralle. Vuokra 450e sisältäen astiat ja muut. Tämä plus harkitsemani alkuperäinen suunnitelma jäävät hurjasti alle tuon lylyisten summan. En oo vielä luovuttanut än suhteen, vaikka muut pitää mua vissiin vähän fanaattisena tän suhteen :)

Paikka numero kolme:

                                           Åsvalla

Viimeinen vaihtoehto, ei niin mieluinen,mutta taitaa olla vaihtoehto johon kuitenkin loppupeleissä päädytään(tunnen itseni sen verran hyvin). Saman hintainen kuin ylempi, mutta pöytäliinat kuuluu tähän erikseen ja ne on eriparia,rikkinäisiä jne... Tämä olisi muutaman minuutin kävelymatkan päässä kirkolta joten pisteet siitä. Tämäkin jää alle tuon lylyisten hinnan puoliksi itsetehtyineen ruokineen päivineen. Olen täällä juhlinut jokaiset häät joissa olen ollut mukana, ja tämä kuva taitaa tarkemmin ottaen olla otettu, ennen kunnostusta. Ihan kaunis tämä kyllä on ja pihalla saa kauniita kuvia kesällä.

Miks tää on näin kamalan vaikeeta?? Miten ihmeessä te muut ootte saanu päätettyä missä paikassa juhlitte...
Mä koen tästä aiheesta jo lievää ahdistusta ja tiedän etten pysty hellittämään ennenkuin paikka on lyöty lukkoon, sitten on taas saatu yksi asia hoidettua... Sillä tuo kymmenen kuukautta menee yhdessä hujauksessa... Ehkäpä te piakkoin kuulette,mihin paikkaan päädyttiin, kunhan saisin mieheni nyt ensin innostumaan tästä paikan päättämisestä eikä sitä tarvitsisi yksin stressata :)

Hääsälää ja Teemaa...

Noniin, nyt on vihdoin aika taas palata koneen ääreen, jos nyt sitten hieman vilauttaisin pääni ja (kaappini) sisältöä.

Häiden teema tulee siis olemaan Lila-valkoinen...Varmaankin tummaa lilaa ja laventelia tasapuolisesti.
Haaveilin alun perin persikan sävystä, mutta oli niin vaikea löytää tavaraa sen värisenä, että se oli pakko unohtaa....

                                            Sizoweb- kuitusilkkiä kaitaliinoiksi pöytiin...

Tää oli mulle pakkomielle, rakastuin ensisilmäyksellä. "Liian" Kallista, haalittu käytettynä kaikkialta... :)

                                           Koristeita pöytiin...

Toisin kuin kuva väittää, on noi terälehdet tumman liiloja, en tiedä miksi näyttää tuolta... :) Näitä pitäis vielä vähän haalia lisää ni riittää kaikkiin pöytiin :) (Ebaystä tulossa kolme pussin lisää terälehtiä!)

                                          Hiustimangeja....

Voi kuulua totaalisiin turhakkeisiin. En ole vielä päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen,millaisen kampauksen haluan :) Mutta oli niin halpoja, että ei paljoa haitannut ja voihan nää myydä taas eteenpäin :)

                                                    Saippuakuplia sydämillä...

Näihin vaan vaihdetaan lilat nauhat. Liian kalliita Suomesta tilattavaksi, Ebay auttaa tässäkin asiassa (ja naamakirjan hääkirppikset!) Nämä päätin ensimmäisten joukossa, mä niin halusin nämä :)

                                                            Mun sukkanauha <3

Höh, miksi se on noinpäin... Noh, tämä oli erilainen, mun näköinen. Oli jotenkin selvää etten laita mitään perushörhelöä jalkaani. Erikoiselle naiselle jotakin erikosta :)

Siinä tällä kertaa kaikki... Lisää on matkalla saapuvaksi, niihin palaan sitten myöhemmin.

Stressiä puskee... Mulle tehtiin tarjous juhlapaikasta ja pitopalvelusta ja nyt en sitte tiedä mitä tekisin...
Mutta siitä lisää huomenna :)

Mä lähden nyt sovittelemaan mun sukkanauhaa :)

Nyt oksettaa...

Heräsin aamulla hyperventiloiden kun sain vihdoin ja viimein listattua meidän budjetin...

Vaikka olen onnistunut tekemään jo nyt hyviä löytöjä halvalla, niin karkea budjetti toi mukanaan ikävän yllätyksen. 3000e euroa ei vaan riitä ja hölmöhän olin kun niin edes alunperin kuvittelin. Uusi budjetti näyttää ennemminkin 4000e ja siitäkin varmasti mennään vielä yli.
Mä en vain tiedä että mistähän ihmeestä ne rahat revitään, perheellisellä ihmisellä kun vaan niitä yllättäviä menoeriä tulee joka kuukausi kun Äidin pikkumussukat rikkovat vaatteensa pihaleikeissä.

Meillä ei kunnioiteta perinteitä, että vanhemmat maksaisi. En edes aio kysyä. Olenhan aikuinen, perheellinen ja asunut jo yli kymmenen vuotta poissa kotoa. Lisäksi asiaan vaikuttaa se, ettei vanhempani ole auttaneet kahta muutakaan siskoani rahallisesti häissä ollenkaan. Olen itse sitä mieltä, että jos koen olevani valmis avioliitton, täytyy minun olla myös valmis maksamaan ne itse. Hyvä niille, keiden vanhemmat maksaa!
Vierailu pankin sedän luona taitaa siis olla aiheellinen vielä,vaikka sitä en haluaisi tehdä.

Tällaiset hyperventilaatiokohtaukset vain lisää tunnetta, että karkaamme häihin maistraatissa ja ilmoitamme vain kaikille olevamme naimisissa... Huoh... Ehkä tää tästä vielä helpottaa... Ehkä... Toivottavasti.

Ei tullut taaskaan puhetta teemasta tai ostoksista... Joskohan mä seuraavaksi saisin aikaseksi postattua jotain niistä...(Kunhan ensin selviin tästä alkujärkytyksestä budjetin suhteen....)

Pikaista päivitystä!

Tänään katsastettiin yhden kaason ja toisen mun tulevista kälyistä, kanssa uudestaan mun häämekko ja.....

MÄ RAKASTAN SITÄ!!!

Nyt oli auttamassa kaksi ihmistä,jotka tiesi mitä teki ja luoja, että olin onnellinen. Tuli sellainen olo, että perkules, mähän oon menossa naimisiin :)
 Heti alkoi taas ideat häiden suhteen virrata ja nyt mä olenkin seilannut internetin ihmeellisessä maailmassa, tilaillen ja tutkaillen kaikkea. Hääpaikkoja olen selaillut ja kaksi niistä ylitse muiden, molemmissa vain pitkä välimatka kirkolta, n. 20 min. ajomatka... Joten:

Jos olet järjestänyt hääjuhlan tai aiot järjestää hääjuhlan pitkän välimatkan päässä kirkolta, miten hoidatte vieraiden kyydityksen? Onko kohteliasta laittaa vieraat itse tulemaan taksilla tai muulla hoitamallaan kyydillä vai oletteko/aiotteko tulla vastaan ja vuokrata esim. linja-autokyydityksen?

Antakaa vinkkejä, kiitos, jos siellä joku tätä lukee...

Terveisin epätoivoinen ja maaninen Morsian :)

P.S Huomisessa postauksessa sitten niitä hankintoja :)

SE häämekko...

Vihdoin se saapui.

Avasin kotioven eilen töistä tullessani ja postiluukusta oli tipahtanut postin lappu. Tavarat käsistä huitsin nevadaan ja juosten postille, takaisin kotiin, kamat kasaan ja vanhempien luokse sovittamaan, sillä en halua mieheni näkevän pukuani, ennenkuin kirkossa.

Olin kuin pieni lapsi jouluaattona kun avasin pakkausta ja mielessä pyöri tuhat asiaa: "Tuleeko mulle itku kun näen itseni peilistä?" "Tuleeko äidille itku kun näkee mut?" "Onko tämä se mekko jonka kanssa haluan viettää elämäni tärkeimmän päivän?" "Mitä jos sisältä paljastuukin jotain ihan muuta kuin oletin?" - onhan sokkona netistä ostaessa valitettavasti riskinsä. Huijareita on moneen lähtöön, kuten olen saanut muita blogeja ja naimisiin.infoa lukiessa huomata.

Paketista paljastui kaunis mekko, juuri sellainen kuin oletinkin sen olevan. Painava kuin synti. Tämä ei kuitenkaan muodostunut miksikään elämää suuremmaksi kokemukseksi. Ei tullut itku, kellekkään. Tosin asiaan vaikuttaa varmasti moni asia,joista tässä esimerkiksi muutama:

Väsymys: Hirveän työstressin keskellä heti töistä suoraan säntäily ei ole kenellekkään hyväksi. Olin niin väsynyt, etten jaksanut edes keittää kahvia, jolla olisin piristynyt.
Kuumuus: Huone, jossa tämä mekko laitettiin päälleni, oli kuin sauna. Pelkästään omien vaatteiden riisuminen päältä pois, sai selän märäksi. Mutta ainut vaihtoehto,sillä en halua isänikään näkevän mekkoani ennenkuin kirkon ulkopuolella.
Äiti: Oli ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, vannehameet ja nyörit selässä täyttä hepreaa. (Mulla on kyllä kaksi siskoa, joista molemmat naimisissa,mutta mekot on niille auttanut joku muu kuin meidän äiti) Siinä puoli tuntia hikoillessa kaunis mekko päällä, odottaen että äitini vihdoin saisi puvun tarpeeksi kireälle, olin jo luovuttanut. Ei tullut WOW!-fiilistä kun katsoin itseäni peilistä. Mekko roikkui ja vannehameen säädöt oli päin mäntyjä...

Ainoa piristysruiske tässä koko hommassa, oli rakas poikani, joka seurasi hyvin tarkkaavaisesti meidän puuhia. Ei kääntänyt minusta hetkeksikään katsettaan. Kun mekko oli vihdoin ja viimein jotenkuten päällä, päätti tämä kysyä minulta pohtien kulmat kurtussa "Äiti, oletko menossa tanssimaan?". Hymy tuli väkisin huulille, ja vastasin että ei en ole. Siihen poika totesi, että "Aijaa,vai niin. No, äiti näyttää ihan prinsessalta."
Tuntui hyvältä ja loppuillan poika roikkuikin hihassa kiinni jatkuvasti. Kai se oli jännitävää nähdä äiti niin omituisissa vaatteissa. :)

Täytyy järjestää kaasojeni kanssa uusi pukeutuminen pukuun ja mieluusti ostamieni kenkien kera.
Kyllä se mekko on SE mekko, aivan varmasti, kunhan saan mekon päälle niinkuin kuuluu. pelkohan tässä vain herää siitä, että kun olen mekon näin ajoissa ehtinyt hommata,niin mieli muuttuu vielä matkan varrella.

Mieleni halajaisi hirmuisesti ladata mekosta kuvia tähän, mutta koska on olemassa riski, että mieheni eksyy tätä lukemaan, niin en viitsi...

Olen huomannut itseni jotenkin apeaksi lähiaikoina. Ja seuraavassa hetkessä hössöttäjäksi. Tuntuu, että koko ajatus häistä ahdistaa ja olisi helpompi vain jättää tekemättä... Ja sitten taas se maanisempi vaihe, että haluan valita monogrammeja kutsukorttiin vaikka koko yön ja varata juhlapaikan ja kirkon ja ja ja ja ja ja... Onko teillä muilla ollut matkan varrella vastaavia tuntemuksia?

Ensi postauksessa paneudutaan teemaan ja jo haalittuihin koristeluihin ja ideoihin tulevasta.

Musta kuoriutuu vielä kunnon narttu, Trust me!

Noh, löysinpäs sitten halvalla itselleni puvun,mutta pienellä riskillä päätin tilata sen huuto.netistä. Käytettynä. Ilman sovitusta. Muutamat ihmiset saattaa pitää mua lievästi mielisairaana,mutta puvulle olisi tullut rutkasti hintaa jos sitä ois lähtenyt kokeilemaan nykyiseen kotiinsa. Saahan sen sitten myytyä jos se ei olekaan hyvä...Toivottavasti. Tai sitten vituttaa rankasti ja tulee takkiin budjetissa... Mä taidan itseasiassa pitää itse itseänikin lievästi mielisairaana...

...Ja nyt sitä vitun pukua ei kuulu... Tosin vasta perjantaina taisi mun maksuni näkyä myyjän tilillä,mutta mitä sitte... MÄ...TAHDON...MUN...PUVUN....NYTTTTTT!!! Mun mielestä on ihan suunnaton vääryys että se puku ei odottanutkaan mua postissa tänään kun kotiin töistä pääsin. Ja tässähän vois luulla että musta ois kuoriutumassa pieni bridezilla...Mutta älköös huoliko,ilmoitan kyllä kun niin tapahtuu, oon vaan niin kamalan malttamaton ja kaikki pitäis tapahtuu tässä,nyt ja heti, kiitos mulle nyt kaikki!
No joo, se puku ei ollut ihan sitä mitä mä etsin alunperin(tosin ei ollut kirkkohäätkään tai ylipäätään naimisiin meneminen) mutta koska lompakko ei kestä mun mieltymystä alkuperäiseen mekkoon,oli tämä hyvä kakkonen ja halpa sellainen. Mekko kun ei kuulu mun budjettiin...

Ja tää saamarin budjetti... Ehkä mä kuvittelin eläväni jossain pilvilinnoissa kun mä oletin mun mitättömän budjetin olevan ihan ok. Eihän sillä tunnu pääsevän kuin alkuun ja siihen se sitte jääkin.Kiva, kiitos, Hei!
Jos hommat menis niinku mä haluisin niin näistä tulis sellaset perinteiset häät,mukaan lukien sen osan että morsion isi maksaa kaiken :D
Mä luulen, että jos kehtaan edes vastaavaa ehdottaa, tehään musta hyvin nopeasti perinnötön ja isätön.
Mutta ei, ihan oikeasti. Onko se oikeasti ihan nykypäivää, että otetaan lainaa että saadaan bling bling häät ja sitte maksetaan häiden jälkeen velkaa yhestä pirun päivästä, jonka vois nyyttärimeiningilläkin vetää kunnialla läpi?? (Ei, en ole tosissani. Koitan vaan vakuutella itselleni, että muutkin koittaa kitkuttaa itselleen unelmien häät...)
Toki kaikessa tässä koitetaan säästää ja tuo mun puku oli jo hyvä alku, 240e ei todellakaan ole paljon. Lisäksi ois tarkotus vääntää mahdollisimman paljon ruoista itse.Kakun saa luvan tehdä (halusta en ole kysellyt, mä päätin jo eikä valittaa saa!) mun toinen kälyni joka on loistava leipuri. Kortit tehdään itse ja suurimman osan koristeluista ostan käytettynä.Niin ja säästin kengissäkin... Tilasin alesta 25e Killahin ihunat ihanat valkoiset kengät, oikea hinta oli 79e, joten siinäkin jo taas tuntuva säästö.....Mutta silti...Kuinka mahdollista on selvitä alle kolmen tonnin kun kaikki nykyään maksaa aivan helvetisti....

Ahdistaa....Ehkä lievästi...Silleen vähän... Mä meen peiton alle hyperventiloimaan...

Koodinimi: Kaaso

Ensin kaasoja oli yksi, sitten kaksi ja kun rakas ystäväni oli hoitanut omat häänsä pois alta, pyysin vielä kolmannenkin. Olin alusta asti halunnut tämän ystäväni kaasokseni,sillä ollaan koettu yhdessä niin paljon asioita,että haluan hänen olevan mulle järjen ääni, jos koen tarvetta paeta alttarilta :) Alun perin siis meidänkin piti mennä naimisiin tänä kesänä jo,mutta siirrettiin suosiolla seuraavaan kesään ja hyvä näin, sain kaasoni :)

Kaaso yksi:
Naapurini, josta kuin sattumalta kehkeytyi hyvä ystävä. Omintakeinen makeinen, joka ymmärretään hyvin usein väärin. Yhteisiä vuosia takana vasta muutama, mutta tuntuu kuin oltaisiin tunnettu aina. Häneltä saan tukea ja turvaa, jos tuntuu että elämä potkii päähän ja mikä parasta, mun ei tarvitse leipoa itse, sillä kun mun tekee mieli pullaa tai mokkapaloja, tulee ne uunituoreena suoraan naapurista ovelle. (Mä siis vihaan leipomista ja ruoanlaittoa!)Tämä oli itsestään selvä valinta,sillä luotan että tämä ihminen kulkee mun vierellä niin kauan kuin asutaan samassa kaupungissa ja kenties vielä senkin jälkeen. Odotan innolla shamppanjan huuruisia hääsuunnitteluja ;)

Kaaso kaksi:
Mun tuleva kälyni. Ystävän ja perheenjäsenen sekoitus. Ajatus tästä kaasosta syntyi kun mentiin yhdessä häämessuille ja jaksoi sinnikkäästi mun kanssa ravata kaikki kojut. Heitti ehdotuksia ilmaan jo siinä automatkalla häiden suhteen joten tiesin että tämä olisi yksi tehotytöistäni. Toimii usein järjenäänenä ja siksi sopiva lisäys tähän porukkaan :) sillä sitä välillä tarvitaan. Yhteisiä vuosia takana jo kaksitoista ainakin, muistan kuinka nää mun mieheni siskot oli aina kamalan uteliaita mun suhteen kun menin heille kylään. Loistavaa seuraa ja takuu varmasti tarttuu mun kanssa mikkiin jos häissä päätän alkaa laulaa lurittelemaan aamun pikkutunneilla ;)

Kaaso kolme:
Ystävä monen vuoden takaa,joka tosiaan meni kihloihin tismalleen samana päivänä. Miehet ei vieläkään myönnä sopineensa keskenään mitään, mutta onhan se nyt omituista :D
Tämän ihmisen kanssa on tosiaan koettu ylä-ja alamäet,asuttu kämppiksinä, oltu muutamassa samassa työpaikassa jne... Se luottoystävä joka ei koskaan katoa viereltä. Se, joka jokaisella pitäisi olla. Mä voisin kirjoittaa tähän kyllästymiseen asti meidän seikkailuista, mutta tuskin kukaan jaksaisi lukea :D
Väsymätön äiti, joka jaksaa hoitaa lapset päivästä toiseen, toisin kuin minä. Mulla hajosi pää hyvin varhaisessa vaiheessa :) Omistaa maailman parhaan äidin,joka on myös munkin äiti, tavallaan. Ainakin silleen leikisti, niinku vara-äiti :)

Olisin voinut satuilla kaikista vaikka mitä, mutta koska en viitsi jokaisen mokailuja tänne kirjoittaa, vaikka koitankin pitää tämän blogin tutuilta salassa toistaiseksi, niin jätän kuvailut lyhyeksi. Eiköhän näistä kaasoista kuulla vielä ;)

Nyt siirryn tääs hääpukujen ihmeelliseen maailmaan, miten voi olla näin vaikeaa löytyy kohtuuhintaista pukua???

"Äiti! Mun pään sisällä humisee...!"

Päätin aloittaa blogin kirjoittamisen, lähinnä itseäni varten. Tuntuu etten jaksa rasittaa kaasojani jatkuvalla syötöllä höpisemällä hulluna häistä,häistä ja häistä... Toki ei haittaa jos tätä joku muukin erehtyy lueskelemaan :)

Kai tässä aluksi pitäisi kertoa hieman kuka olen ja mitä olen ja miksi.(myös muistutukseksi itselle,ettei pääse unohtumaan)

Kolmekymppiä kolkuttaa jo ovelle ja niihin vuosiin on mahtunut paljon hyvää ja paljon pahaa.
On tullut kokeiltua "Suuressa Kaupungissa" asumista,mutta päätin palata takaisin kotikonnuille, ei se ruoho ollut vihreämpää aidan toisella puolella.(Tiedoksi siis muillekkin!)
Suurin osa tuosta pahasta liittyykin tuohon takaisin palaamiseen, jos elämä olisi siellä ollut herkkua takaisin en olisi tullut.

Kaksi upeaa lasta on siunaantunut, 8-vuotias pieni prinsessa joka kutkuttaa äitinsä hermonrippeitä jo nyt eikä teini-ikä ole vielä edes lähellä. Ei ole päivää etteikö jostain asiasta pitäisi vääntää,milloin kavereista ja niiden typeristä tempauksista tai siitä miksi ei ole okei, että ne likaiset vaatteet jää tuonne huoneeseen josta ne sitten kannetaan pyykkikoriin vasta kun kaappi on tyhjä eikä puhtaita kalsareita enää kaapissa ole. Tää likka on kokenut kaikkea, tuntuu välillä että liikaakin ja syytän siitä osaltaan itseäni. Kokenut eron omasta äidistään, sitten isästään muuttaessaan toiselle paikkakunnalle,muuttoja ees taas, äitinsä tuskan ja pahan olon, taas eron ja taas muuton takaisin samalle paikkakunnalle mistä aikoinaan lähdettiin. Muistan ikuisesti sanat, jotka sanoi mulle kun palattiin takaisin "kotiin", mun vanhempien luokse, hetkellisesti ennenkuin saatiin oma asunto. Se tunteen ryöppy,mikä silloin illalla purkautui,veti hiljaiseksi. Oltiin taas jälleen kerran otettu yhteen jostain asiasta kun silloin 4-vuotias tyttäreni rupesi huutamaan:"Äiti, tajuatko kuinka pahalta tuntui kun vaan otit tavarasi ja muutit pois!Sä hylkäsit mut! Sä lähdit etkä tullut takaisin vaikka mä odotin..."...Huoh... Tulee edelleen paha olla ja ne sanat kaikuu aika ajoin korvissa. Ehkä mä olin typerä kun oletin, että lähtiessäni kolmevuotias tyttäreni ei tajuaisi mitään erosta... Toki kaikki kahdeksan vuotiaat on enemmän ja vähemmän kamalia aina välillä, mutta ehkä tää tästä vielä rauhottuu :)
Toinen tapaus on pieni presidentti(tuleva sellainen) Omaa nyt jo oman faniklubinsa ja ikää vasta 2v8kk. Ei jätä ketään kylmäksi ja vetää välillä meidät vanhemmatkin hiljaisiksi uskomattomilla letkautuksillaan. Suunnaton autofani, rakastaa Salamaa...ja Robinia, valitettavasti. Siitä me vanhemmat saamme nauttia lähes joka päivä. Omaa hurjan tempperamentin jo nyt, eli isäänsä tullut ja mä tulen olemaan sormi suussa vielä joku päivä :)

Sitten mun toiseen puoliskoon. Se on mua viikon vanhempi. Se oli se koulun komein poika ja mä se säällittävä kiusattu tyttö, josta kukaan ei välittänyt. Monen monet muistot on noista ajoista ja kiusaaminen loppui siihen kun toisiimme ihastuttiin.
Ruvettiin seurustelemaan 27.6.2000 ja oltiin yhdessä neljä vuotta, kunnes erottiin syistä jotka tänne ei kuulu. Tulin eron jälkeen raskaaksi ja palattiinkin yhteen kuukausi ennen laskettua aikaa.Mentiin kihloihin ja oltiin taas yhdessä kolmisen vuotta kunnes päätin lähteä työn perässä muualle. Jos en olisi lähtenyt olisin rouva jo nyt ollut hyvän aikaa. Palasin loppukesästä takaisin tänne -09 ja siitä rupesi taas hiljalleen lämpenemään meidän suhde,mutkien kautta toki. Virallinen puhelu taisi tulla 27.3.2010 ja siitä lähtien ollaan taas pidetty yhtä. Mä jostain syystä tiesin,että me tullaan viettämään loppuelämä yhdessä, oltiin molemmat toistemme ensi rakkaus ja se rakkaus ei noin vain unohdu vaikka kaikkea paskaa väliin mahtuukin. 21.12.12 mentiin kihloihin, sattumalta samana päivänä kuin mun yksi kaasoistani,mutta kaasoista lisää tuonnempana.

Ei mikään rakkauden satutarina, mutta sitäkin vahvempi <3

Niin ja häitä tanssitaan 27.6.2014... Tasan 14 vuotta myöhemmin... :)