...Sneak Peak pt2...

Vihdoin olen saanut aikaiseksi otettua kuvan uudesta mekosta... Tai noh, en mä mitään kuvaa ottanut, vaan mun tytär....


TATTADADATTATAAAAAA......

Kuva ei anna todellakaan oikeutta tälle ihanalle mekolle... <3

Huomenna jutellaan tulevasta kakusta :)




KÄÄÄÄÄK....21 päivää jäljellä!!!!

Apua, mihin tää aika katoaa!!!

Hui kamalaa... Aikaa häihin 2kk 23 päivää....

Hiljaista on ollut blogin puolella, kuten olen jo useasti maininnut, työkiireet ja koulu pitävät huolen ettei turhia koneella istuta. Paljon on asioita tapahtunut joita voisin tässä hieman valoittaa...

Ensimmäinen ja suurin asia varmaankin on mun Dream Teamin hajoaminen. Yksi kaasoista sai lähteä. Aina kun sovittiin jotakin, oli innostus kova, mutta päivän koittaessa, ei kiinnostus riittänytkään. Ja yleisesti välit olivat aika riitaisat. Minussa oli iso kasa vikoja, vain minussa kuulemma. Juttua tähän riittäisi vaikka millä mitalla, mutta jääköön ne nyt minun tiedokseni. Tämä on aika ikävä homma, kyseessä oli hyvä ja rakas ystävä, johon en nyt sitten ole enää missään väleissä. Minun vikani kuulemma, minun ystävyyteni ei kuulemma ollut tarpeeksi vahva kantaakseen erimielisyyksien yli, mutta jostain kumman syystä minä olen se, ketä tässä on yrittänyt tämän jälkeen pitää ystävyyttä yllä ja tehdä selväksi, etten halua hänen katoavan elämästäni vaikka kaaso ei enää olekaan(tosin vaikeaahan se onkaan kadota kun seurustelee mieheni veljen kanssa). Emme ole siis puhuneet moneen viikkoon, eikä hänellä ole mitään intressejä olla ystäväni enää. Olkoon siis niin, kaikista sukujuhlista tuleekin sitten aivan loistavia :(

Noh, kaksi ihanaa kaasoa silti jäi ja ilman heitä sekoaisin lopullisesti. Toinen pitää pakettia kasassa ja toinen on tukena kun vituttaa kaikki. Ootte tytöt parhaita <3

Kutsuja ruvetaan väsäämään ensi viikolla, kun mä olen lomalla. Koitan tänne saada aikaiseksi teille kuvan  valmiista kutsusta, jahka valmistuu :)

Kimppuni olen päättänyt, pitkään keikuin kahden vaiheilla ja tarjouksiakin olen pyydellyt useammasta paikasta. joten järkyttävää huomata, miten hinnat voi heitellä yli sadallakin eurolla, mulla kun ei ole aikomusta heittää montaa sataa kimppuun joka lentää olan yli :) Kuinka paljon rahaa laitatte/ olette laittaneet kimppunne?

                                                  kuva täältä

Kimpustani tulee siis tuollainen, mutta liilalla neilikalla ja valkoisella orkidealla. Todennäköisesti. :)

Saan teille varmasti myös uuden sneak peakin ihanasta häämekostani ensi viikolla. Mä niin rakastan sitä <3
 

IhaNaisten Päivää!

Ihanaa naistenpäivää teille blogini lukijat <3

Huomenna teen treffit mahdollisen unelmamekkoni kanssa. Laitan heti kuvia ja tilannetietoa jos vihdoin löytyi se oikea :)

P.s jos siis en ole muistanut kertoa,että nykyinen mekkoni on liian iso työstressin myötä.

Aikaa häihin 6 kk 28 päivää...

Pitkästä aikaa...
Aikaa ei ole juuri ollut hetkeen tehdä mitään ylimääräistä, työtahti on ollut päätähuimaava ja se tuntuu jo koko kropassa, siihen päälle vielä koulu, koiranpentu ja lapset ja koti. Rupee olemaan mieli jo niin loppu että olen valmis jäämään tarvittaessa sairaslomalle pienimuotoisen burnoutin takia.

Kiloja on lähtenyt pienessä ajassa 4 kiloa enkä ole uskaltanut kokeilla pukua. Se oli edelliselläkin kerralla siinä ja siinä pysyikö päällä, nyt en edes halua tietää kuinka iso se on. :(
Toki onhan tässä aikaa vielä kasvattaa se neljä kiloa takaisin :)

Hääsuunnittelu ei ole edelleenkään edistynyt, ei sitten mitenkään. Ei vaan ole löytynyt mielenkiintoa tai iloa edes ajatella koko asiaa. Save the Date kutsut ei oo lähtenyt eikä niitä ole edes tehty :(
Mistä sais sellaista ylimääräistä voimaa tehdä tämäkin kunnialla loppuun??? Kertokaa nyt joku.

Pitäisi kampausta ruveta pohtimaan ja meikkiä... Kampaus on jo visioitu mutta en usko että se on realistinen tällä hiuslaadulla( perus pohjoismaalainen karva). Meikkikin on mielessä jo, mutta se pitäisi sopia myös pukuun ja hiuksiin...ÄÄÄÄH! Pitäiskö mennä vaan maistraattiin, ois paljon helpompaa :/

Ai niin, meille tosiaan muutti tällainen:

 Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä Damirazin Grongeli Gimaltsu aka Demi :)

Josko nyt saisin vähän eloa taas tähän blogiin ja seuraavaksi OIKEASTI näyttäisin teille millaista kampausta olen suunnitellut... ja kertoisin osoittautuiko pelkoni puvun suhteen aiheelliseksi...

Flunssaista Pulinaa...

Pitkä aika on taas vierähtänyt kirjoittelusta, liian pitkä.
Flunssa jyllää, duunia riittää ja koulustakin täytyy selviytyä. Hääsuunnitelmat ei oo edennyt ollenkaan, kaikki mitä suunnittelin lomalla tekeväni on jäänyt tekemättä. Onneksi aikaa vielä on, joten en viitsi turhaan panikoida. Lähestyn asiaa asenteella "Mulla on mies ja mekko, kaikki muu on toisarvoista." :D

Save the Date alkaisi olemaan pikku hiljaa ajankohtainen, pitäisi ottaa niskasta kiinni, koittaa selvittää stressin aiheuttamat iho-ongelmat ja ottaa kuvat. Tuntuu että siinäkin on tällä hetkellä jo liikaa. Tää iho vie multa järjen, teini-ikä uusituu. Mutta eipä kai stressin aiheuttamalle ongelmalle mitään voi... Toivon hartaasti, että ihoni on kuin vauvan peppu sitten häissä :)

Mistä päästäänkin seuraavan aiheeseen...

Meille tulee vauva.... <3

....Karvainen pieni Mittelspitz-vauva <3....

Keskiviikkona pitäisi hänet noutaa kotiin ja voi sitä pissan ja kakan määrää sitten täällä lattioilla ja sääliksi käy naapureita, kun jo nyt ovat hermot riekailena talossa olevista muista koirista. Kerrostaloasuminen on ihanaa :D

Koitan seuraavassa postauksessa vilauttaa kuvaa uudesta tulokkaasta, avata vähän ajatuksia hääkampauksista ja muuta OIKEASTI häihin liittyvää :)

Sneak Peak...

Paljon on kulunut aikaa edellisestä kirjoituksesta. Töitä ollut liikaa ja päälle vielä flunssa, niin aivokapasiteetti ei yksinkertaisesti ole riittänyt kirjoitteluun.
Olen viimeisellä kesäloma viikolla ja tuntuu etten mitään ole saanut aikaseksi, en mitään niistä asioista joita ajattelin lomalla tekeväni. Kouluhommiakin pitäisi puurtaa, mutta ajattelin aloittaa nyt ensin blogista.

Ajattelin kokeilla askartelua tänään. Silkkipaperista kukkasia. Ja siis mähän en voi sietää askartelua, joten... lopputulos ei ehkä ole millään lailla käyttökelpoista :)

Mutta, asiaan...

Ajattelin vilauttaa teille nyt pukuani, kun olen päätynyt pitämään puvun jonka jo hommasin aikaa sitten. Vihdoin löydettiin laahusnappi ja puvusta tulikin yllättävän massiivinen. Munhan piti siis hyvin minimalistista ja yksinkertaisen eleganttia hommata. Toisin kävi, nyt mulla onkin sitten muhkea prinsessamekko...

Nyt sormet ristiin ja toivotaan että rakas mieheni pysyy poissa täältä blogista, ei ainakaan ole tunnustanut täällä vierailleensa :)

Pukuun tehdään vielä korjauksia, aavistus pitää kaventaa ja helmaa suoristaa, edellinen omistaja on lyhentänyt hieman vinoon sen :(

Lisäksi on pakko paljastaa teille mun aivan ihanat kengät joihin rakastuin ensisilmäyksellä :)

                                                    kuva täältä

















Ehkä huomisessa julkaisussa pääsen näyttämään teille askarteluni tuotoksia ja myös meidän hääkakun koristeen :)

Ähinää ja ahdistusta...

Olo ei ole vieläkään kovin kummoinen. Päässä "kohisee" ja pyörryttää. Lihaksia särkee kuten päätäkin. Olo on kovin voimaton. Epäilen vahvasti, että elimistö tosiaan koittaa ilmoittaa, että nyt riittää. Työtahti ja stressi on ollut liian kova. Luulenpa, että verenpaineet huitelee miljoonissa, mutta lääkäriinhän en "ehdi." Jos tämä olo tässä vielä huomenna jatkuu, täytyy varmaan ruveta miettimään sitä vaihtoehtoa, ei ole kiva juosta töissä kun taju meinaa lähteä joka toisella askeleella. Ja jotta kiire ei loppuisi, pitää ketju huolen että juostaa kampanjasta kampanjaan ja joulukin puskee pikku hiljaa kauppaan. Se lisäksi, pitäisi aloittaa myyjän ammattitutkinnon opiskelu torstaina. Olisinpa pohtinut aiemmin, että ei taida tämän työkiireen ja hääsuunnittelun lomassa löytyä voimavaroja vielä opiskeluunkin. Noh, onneksi voin opiskella omassa tahdissa.

Nyt näihin hääasioihin taas :)

Eli kävin perjantaina Niinattaressa. Kokemus oli muuten aika mukava, mutta tunnelmaa hieman latisti se, että kaikki kokeilemani mekot olivat noin 3-4 kokoa liian suuria ja sain pitää niitä rintojen alta ylhäällä etteivät tippuisi päältä. Tämä myös sai minut tajuamaan erään oleellisen asia; olen etsinyt itselleni aivan vääränkokoista mekkoa, oletin kokoni olevan 36-38, mutta todellisuus taitaakin vastata kaikista pienintä kokoa. Kaksi mekkoa oli ylitse muiden, mutta ei nekään mitään tunteita saanut aikaan, jo ehkä senkin takia että hinnat niissä oli liian paljon yli mun budjetin. En siis ole valitettavasti valmis kuluttamaan häämekkoon yli tonnia, vaan paljon paljon vähemmän. Tiedän kyllä, että Ladan hinnalla on turha odottaa saavansa Porschea, mutta maksan mekkoni itse, budjetin ulkopuolelta ja rahaa ei vain yksinkertaisesti ole pistää niin paljoa. Siksi oikeastaan etsin mekkoa käytettynä halvemmalla. Äitini oli mukana, sillä kaasoni olivat joko töissä tai kiinni lasten kanssa. Mutta tämän sovittelureissun tarkoitus olikin kartoittaa mekon malleja ja materiaaleja.
Pääasiassa etsin pitsistä mekkoa, mutta mukaan mahtui muutama villikortti ja yksi näistä villeistä korteista olikin lempparini pitsiunelman rinnalla.

Mekko numero yksi:

                                                                        Kuva täältä

White Rosen R680: Tämä oli ehdoton lempparini. Tämä mekko on jumalaisen kaunis pitkine laahuksineen ja mikä parasta tämä on ihanan kevyt mekko, ei tuota hankaluuksia mennä mekko päällä vessaan :) Tästä mekosta ei vain löydy kuvia netistä mistään, ei edes White Rosen omilta nettisivuilta, mikä mielestäni on sinällään hassua, sillä myyjän mukaan tämä on ollut tämän vuoden suosikki Niinattaren liikkeessä, mekko on jatkuvasti loppu ja nytkin tämä mekko jota kokeilin oli juuri tullut palautuksena kun edellinen morsian oli tullut raskaaksi ja tarvitsi isomman koon mekosta. Rakastuin erityisesti laahukseen jossa koristenapit ulottuvat aivan alas asti. Tämä olisi hienoa löytää käytettynä, tämä sai edes jonkun tunteen aikaan, vaikkei se mitään yliampuvan dramaattista ollutkaan.

Mekko numero kaksi:

                                                                       Kuva täältä

Blue By Enzoani Style Canberra: Tämä oli villi kortti, joka itseasiassa yllätti positiivisesti. Ihastuin tuohon epäsymmetriseen yläosaan ja muutenkin mekon materiaaliin sillä olinhan kokoajan miettinyt vain pitsiä. Mekko oli painavampi kuin edellinen, mutta silti miellyttävä päällä. Ja pienirintainen kun olen, vääristi tuo rosoisuus mukavasti etumusta suuremmaksi. Mutta valitettavaa on, että näistä mekoista molemmat taitavat jäädä vain haaveiksi....

Lisäksi sain Niinattaressa hunnun päähäni ja totesi että sellainen lyhyt huntu voisikin toimia mulla hyvin, varsinkin tatuointien peittoon. Jotakin tähän tyyliin:

                                                                   kuva täältä

Olen siis ollut aina huntua vastaan, mutta nyt kun sen sai päähän ei se(kään!) ollut pahempi idea ja toimisi tosiaan hyvin tatuointien peittona. Katsoo nyt kuinka käy ja mihin lopputulokseen vielä hunnun kanssa päädyn. Onhan tässä aikaa.

Lisäksi käytiin lauantaina siellä Lylyisissä. Olin tottakai niin tohkeissani, etten tajunnu kaivaa kameraa edes laukusta vaan esitin kysymyksiäni niin hurmiossa, että puhetulvalle ei meinannut tulla loppua. Paikan emännät tuntuivat todella mukavilta ja meidän pikkuherra taisi vähän rouvia hurmata mainioilla iskurepliikeillään :)
Mutta kyllä te niitä kuvia vielä saatte, kun mennään suunnittelemaan koekattausta. Kesällä siellä on upea puitteet kun kukkia ja vihreyttä joka puolella... :)
Juhlapaikastamme olen enemmän kuin onnellinen <3

Kiirettä ja pukuhulinaa...

Huh, mikä työ viikko takana. Aivan karmea...  Selkä sanoo itsensä irti ja jalat myös. Jaloissa kestokramppi, joka ei hellitä vaikka mitä tekisi. Pelottaa miten huomenna käy, pääsenkö ylös sängystä. Edellisen kerran kun selkää näin särki, jäin sairaslomalle. Ja vammapolvi, on ilmeisesti taas tulehtunut. Eikai sekään tykännyt tuosta hyllyjen järkkäilystä. Huominen ja lauantai olisi vapaata ja sunnuntaina taas töihin.
Harmikseni en pääse näistä vapaista nauttimaan sillä tottakai olen tehokkaasti varannut kaiken maailman asioiden hoitelut näille päiville...

Huomenna pitäisi lähteä Niinattareen ja mahdollisesti kurkata myös Love Birdsin valikoima ja käydä ostamassa askartelutarvikkeita... Huoh...
Jotenkaan ei innosta...pelottaa ehkä. Mä nimittäin löysin uudestaan puvun jota ihastelin, ennenkuin ostin sen tällä hetkellä kaasoni kaapissa roikkuvan mekon.
Se on juuri sellainen pitsiunelma mitä olen halunnut, aivan jumalattoman kaunis, mutta tattadadaaaaaaa....Sekin sijaitsee sitten toisella puolella Suomea, että ihan tosta noin vaan ei Pohjoseen tule lähdettyä. Noh, ostinhan edellisen mekkonikin sokkona kokeilematta, mutta tässä mekossapa on napit takana, jotka eivät anna anteeksi ja mekko on tehty mittatilauksena edelliselle morsiammelle. Hinta on pudonnut 150e alkuperäisestä ja mä niin haluan sen mekon...Oikeasti.
Mutta MIKSI MIKSI MIKSI siinä pitää olla ne napit... Mitatkin olisi muuten passelit, lantio taisi mulla olla sentin leveämpi...Huoh...
Turhauttaa aivan saa*anasti, suoraan sanottuna...

Osaako joku teistä kertoa, kuinka paljon maksaa mekon korjaus ompelijalla, jos nappien tilalle laitetaan nyörit? Noin niinku suurinpiirtein?

Lauantaina pitäisi mennä tsekkaamaan se juhlapaikka vihdoin ja viimein <3

Joten varmasti  kuvia teille tiedossa, ensin mekoista ja sitten juhlatilasta...

...Stay Tuned...! :)

En tiedä, sanonko sittenkään kyllä puvulleni...

Minua vaivaa, etten saanut hankkimastani puvusta sitä wow-fiilistä.
Olen katsellut kuvia puvusta päälläni ja tajunnut etten ole siihen siihen ehkä niin tyytyväinen kuin oletin, osaltaan tämä johtuu vartaloni hassuista mittasuhteista, yläruumini todella on "lyhyempi" kuin jalkani ja nykyisessä puvussa on korsettiosa mielestäni liian pitkä vartalooni. Ja toki tietysti se, että tämä puku ei ollut sitä mitä olin ikinä ajatellutkaan (tästä muuten tuli mieleen että seuraavaksi voisin kirjoittaa siitä mikä kaikki on muuttunut mielessäni kuukauden sisään!)
En siis ikinä kuvitellut pukeutuvani muhkeaan pukuu, vaan pelkistettyyn, a-linjaiseen, mieluiten pitsiseen jossa olisi soma rusetti rintojen alla koristamassa, lyhyellä laahuksella.
Nykyinen pukuni on kaikkea muuta. Kaunis se on, todella kaunis, siitä ei pääse mihinkään, mutten pääse yli siitä tunteesta ettei se ole se oikea.

Niinpä päätin että varaisin ajan ensiviikoksi Niinattareen ja menisin rohkeasti kysymään millainen puku minulle oikeasti ammattilaisen mielestä sopisi ja mahdollisesti jopa näyttäisin kuvaa puvustani ja kysyisin onko pelkoni aiheellinen. (Saako näin edes tehdä? Onko se töykeää?)

Rahaahan uuteen pukuun ei olisi, ei oikeasti todellakaan, mutta en halua tyytyä pukuun ja katsella monen vuoden päästä kuvia ja todeta, miksen tehnyt tunteelle mitään...  Mutta toisaalta, jos löydän sieltä jonkun kauniin puvun, voin koittaa metsästää sitä käytettynä, kun aikaahan tässä vielä kuitenkin on :)

Hui! Onko teistä monelle käynyt näin?

Pikaista päivitystä!

Tänään katsastettiin yhden kaason ja toisen mun tulevista kälyistä, kanssa uudestaan mun häämekko ja.....

MÄ RAKASTAN SITÄ!!!

Nyt oli auttamassa kaksi ihmistä,jotka tiesi mitä teki ja luoja, että olin onnellinen. Tuli sellainen olo, että perkules, mähän oon menossa naimisiin :)
 Heti alkoi taas ideat häiden suhteen virrata ja nyt mä olenkin seilannut internetin ihmeellisessä maailmassa, tilaillen ja tutkaillen kaikkea. Hääpaikkoja olen selaillut ja kaksi niistä ylitse muiden, molemmissa vain pitkä välimatka kirkolta, n. 20 min. ajomatka... Joten:

Jos olet järjestänyt hääjuhlan tai aiot järjestää hääjuhlan pitkän välimatkan päässä kirkolta, miten hoidatte vieraiden kyydityksen? Onko kohteliasta laittaa vieraat itse tulemaan taksilla tai muulla hoitamallaan kyydillä vai oletteko/aiotteko tulla vastaan ja vuokrata esim. linja-autokyydityksen?

Antakaa vinkkejä, kiitos, jos siellä joku tätä lukee...

Terveisin epätoivoinen ja maaninen Morsian :)

P.S Huomisessa postauksessa sitten niitä hankintoja :)

SE häämekko...

Vihdoin se saapui.

Avasin kotioven eilen töistä tullessani ja postiluukusta oli tipahtanut postin lappu. Tavarat käsistä huitsin nevadaan ja juosten postille, takaisin kotiin, kamat kasaan ja vanhempien luokse sovittamaan, sillä en halua mieheni näkevän pukuani, ennenkuin kirkossa.

Olin kuin pieni lapsi jouluaattona kun avasin pakkausta ja mielessä pyöri tuhat asiaa: "Tuleeko mulle itku kun näen itseni peilistä?" "Tuleeko äidille itku kun näkee mut?" "Onko tämä se mekko jonka kanssa haluan viettää elämäni tärkeimmän päivän?" "Mitä jos sisältä paljastuukin jotain ihan muuta kuin oletin?" - onhan sokkona netistä ostaessa valitettavasti riskinsä. Huijareita on moneen lähtöön, kuten olen saanut muita blogeja ja naimisiin.infoa lukiessa huomata.

Paketista paljastui kaunis mekko, juuri sellainen kuin oletinkin sen olevan. Painava kuin synti. Tämä ei kuitenkaan muodostunut miksikään elämää suuremmaksi kokemukseksi. Ei tullut itku, kellekkään. Tosin asiaan vaikuttaa varmasti moni asia,joista tässä esimerkiksi muutama:

Väsymys: Hirveän työstressin keskellä heti töistä suoraan säntäily ei ole kenellekkään hyväksi. Olin niin väsynyt, etten jaksanut edes keittää kahvia, jolla olisin piristynyt.
Kuumuus: Huone, jossa tämä mekko laitettiin päälleni, oli kuin sauna. Pelkästään omien vaatteiden riisuminen päältä pois, sai selän märäksi. Mutta ainut vaihtoehto,sillä en halua isänikään näkevän mekkoani ennenkuin kirkon ulkopuolella.
Äiti: Oli ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, vannehameet ja nyörit selässä täyttä hepreaa. (Mulla on kyllä kaksi siskoa, joista molemmat naimisissa,mutta mekot on niille auttanut joku muu kuin meidän äiti) Siinä puoli tuntia hikoillessa kaunis mekko päällä, odottaen että äitini vihdoin saisi puvun tarpeeksi kireälle, olin jo luovuttanut. Ei tullut WOW!-fiilistä kun katsoin itseäni peilistä. Mekko roikkui ja vannehameen säädöt oli päin mäntyjä...

Ainoa piristysruiske tässä koko hommassa, oli rakas poikani, joka seurasi hyvin tarkkaavaisesti meidän puuhia. Ei kääntänyt minusta hetkeksikään katsettaan. Kun mekko oli vihdoin ja viimein jotenkuten päällä, päätti tämä kysyä minulta pohtien kulmat kurtussa "Äiti, oletko menossa tanssimaan?". Hymy tuli väkisin huulille, ja vastasin että ei en ole. Siihen poika totesi, että "Aijaa,vai niin. No, äiti näyttää ihan prinsessalta."
Tuntui hyvältä ja loppuillan poika roikkuikin hihassa kiinni jatkuvasti. Kai se oli jännitävää nähdä äiti niin omituisissa vaatteissa. :)

Täytyy järjestää kaasojeni kanssa uusi pukeutuminen pukuun ja mieluusti ostamieni kenkien kera.
Kyllä se mekko on SE mekko, aivan varmasti, kunhan saan mekon päälle niinkuin kuuluu. pelkohan tässä vain herää siitä, että kun olen mekon näin ajoissa ehtinyt hommata,niin mieli muuttuu vielä matkan varrella.

Mieleni halajaisi hirmuisesti ladata mekosta kuvia tähän, mutta koska on olemassa riski, että mieheni eksyy tätä lukemaan, niin en viitsi...

Olen huomannut itseni jotenkin apeaksi lähiaikoina. Ja seuraavassa hetkessä hössöttäjäksi. Tuntuu, että koko ajatus häistä ahdistaa ja olisi helpompi vain jättää tekemättä... Ja sitten taas se maanisempi vaihe, että haluan valita monogrammeja kutsukorttiin vaikka koko yön ja varata juhlapaikan ja kirkon ja ja ja ja ja ja... Onko teillä muilla ollut matkan varrella vastaavia tuntemuksia?

Ensi postauksessa paneudutaan teemaan ja jo haalittuihin koristeluihin ja ideoihin tulevasta.

Musta kuoriutuu vielä kunnon narttu, Trust me!

Noh, löysinpäs sitten halvalla itselleni puvun,mutta pienellä riskillä päätin tilata sen huuto.netistä. Käytettynä. Ilman sovitusta. Muutamat ihmiset saattaa pitää mua lievästi mielisairaana,mutta puvulle olisi tullut rutkasti hintaa jos sitä ois lähtenyt kokeilemaan nykyiseen kotiinsa. Saahan sen sitten myytyä jos se ei olekaan hyvä...Toivottavasti. Tai sitten vituttaa rankasti ja tulee takkiin budjetissa... Mä taidan itseasiassa pitää itse itseänikin lievästi mielisairaana...

...Ja nyt sitä vitun pukua ei kuulu... Tosin vasta perjantaina taisi mun maksuni näkyä myyjän tilillä,mutta mitä sitte... MÄ...TAHDON...MUN...PUVUN....NYTTTTTT!!! Mun mielestä on ihan suunnaton vääryys että se puku ei odottanutkaan mua postissa tänään kun kotiin töistä pääsin. Ja tässähän vois luulla että musta ois kuoriutumassa pieni bridezilla...Mutta älköös huoliko,ilmoitan kyllä kun niin tapahtuu, oon vaan niin kamalan malttamaton ja kaikki pitäis tapahtuu tässä,nyt ja heti, kiitos mulle nyt kaikki!
No joo, se puku ei ollut ihan sitä mitä mä etsin alunperin(tosin ei ollut kirkkohäätkään tai ylipäätään naimisiin meneminen) mutta koska lompakko ei kestä mun mieltymystä alkuperäiseen mekkoon,oli tämä hyvä kakkonen ja halpa sellainen. Mekko kun ei kuulu mun budjettiin...

Ja tää saamarin budjetti... Ehkä mä kuvittelin eläväni jossain pilvilinnoissa kun mä oletin mun mitättömän budjetin olevan ihan ok. Eihän sillä tunnu pääsevän kuin alkuun ja siihen se sitte jääkin.Kiva, kiitos, Hei!
Jos hommat menis niinku mä haluisin niin näistä tulis sellaset perinteiset häät,mukaan lukien sen osan että morsion isi maksaa kaiken :D
Mä luulen, että jos kehtaan edes vastaavaa ehdottaa, tehään musta hyvin nopeasti perinnötön ja isätön.
Mutta ei, ihan oikeasti. Onko se oikeasti ihan nykypäivää, että otetaan lainaa että saadaan bling bling häät ja sitte maksetaan häiden jälkeen velkaa yhestä pirun päivästä, jonka vois nyyttärimeiningilläkin vetää kunnialla läpi?? (Ei, en ole tosissani. Koitan vaan vakuutella itselleni, että muutkin koittaa kitkuttaa itselleen unelmien häät...)
Toki kaikessa tässä koitetaan säästää ja tuo mun puku oli jo hyvä alku, 240e ei todellakaan ole paljon. Lisäksi ois tarkotus vääntää mahdollisimman paljon ruoista itse.Kakun saa luvan tehdä (halusta en ole kysellyt, mä päätin jo eikä valittaa saa!) mun toinen kälyni joka on loistava leipuri. Kortit tehdään itse ja suurimman osan koristeluista ostan käytettynä.Niin ja säästin kengissäkin... Tilasin alesta 25e Killahin ihunat ihanat valkoiset kengät, oikea hinta oli 79e, joten siinäkin jo taas tuntuva säästö.....Mutta silti...Kuinka mahdollista on selvitä alle kolmen tonnin kun kaikki nykyään maksaa aivan helvetisti....

Ahdistaa....Ehkä lievästi...Silleen vähän... Mä meen peiton alle hyperventiloimaan...