Tämä päivä ei ole hyvä päivä...

Mieli maassa, siivet rikki. Lyöty olo...

Tuossa muutama kuvaus tämän hetkisestä mielentilasta. Musta on ilmeisesti tulossa Bridezilla ja miten asiaan päädyin, tulee tässä:

Olin eilisestä illasta asti fiilistellyt tämän päiväistä tapaamistamme tulevassa juhlapaikassa. En siis ole koskaan nähnyt livenä tilaa sisältä päin, ulkoa kyllä, mutta olen kuullut sen olevan kaunis ja nähnyt kuvia tuttuni häistä jotka siellä vietettiin. Siksi sen uskalsinkin varata ennenkuin pääsen sitä itse katsomaan.

Tosiaan fiilis oli jo aamulla katossa, vaikka poika päätti herättää ennen kuutta aamulla.Silti se hymy sieltä tulisi, kun tajusin että tämä on se päivä kun kaikesta tulee todellista ja koristeluasioita voi ruveta suunnittelemaan ja saa tuulta purjeisiin muutenkin häiden suhteen. Mieheni oli varsin tietoinen tästä ja aamulla lähti Hkii:n työmaalleen työkaverinsa kyydissä. Koko päivä meni fiilistellessä, lukien mielettömiä määriä hääblogeja ja fiilistellen hyvää musiikkia, lataillen kameraa valmiiksi, miettien kysymyksiä juhlapaikasta
Homma lähti menemään reisille hieman ennen neljää kun selvisi ettei mieheni pääse lähtemään töistä ennen viittä. Olin koko päivän jutellut tilan henkilön kanssa ja hän vielä aamulla varmisti että varmasti olemme tulossa. Tottakai olemme, niin minä luulin ennen tuota kello neljää... Koitin hädissäni soittaa ainoalle kaasolle jolla on auto, että lähtisikö hän kanssani katsomaan paikkaa. Noh, hänellä oli hyvä syy miksei se käynyt, joten en ollut hänelle kiukkuinen, pettynyt toki. Niin, en siis omista itse korttia, enkä autoakaan joten tässä asiassa olin täysin riippuvainen muista. Matkaa meiltä hääpaikalle kuitenkin kertyy useita kilometrejä, joita en mieluusti ajaisi edes pyörällä :)
Koitin sitten hädissäni siskoani mukaan, jolla myös oli omat illan suunnitelmat. Tämä kaikki oli vain liikaa...
Kun hanat aukesi, en saanut enää niitä kiinni ja seuraavaksi tuli itsekkäät Bridezilla- maiset ajatukset:

- Eikö minun onneni merkitse kenellekkään mitään?
- Eikö miestä kiinnosta ollenkaan häämme?Jos kiinnostaisi niin olisi vaikka juossut 60km kotiin... (joo, mä tiiän!!)
- Minun Meidän häämme pitäisi olla kaikille prioriteetti ykkösenä
- Jos en pääse nyt, en mene ollenkaan.
- Unohdetaan koko häät, jos mieheni on niin vastuuton, ettei ajattele tulevaa vaimoaan....

Tätä aivopieruilua kesti hetken...Lopulta ahdistus kävi niin suureksi että oli pakko ottaa betasalpaajaa sydämentykytyksiin...

Naurettavaa, näin jälkikäteen ajateltuna (ja betasalpaajan rauhoittavan vaikutuksen alaisena)

Niin... En tiedä haluanko edes nähdä itseäni peilistä, mitä pidemmälle näitä valmisteluja edetään jos yksi pieni vastoinkäyminen saa koko pakan kaatumaan jo niskaan.
Ehkä tämä oli elävä todiste siitä, etten ole parhaimmilla paineen alaisena... Pitäisköhän suosiolla luovuttaa häidenjärjestely ammattilaiselle? :)

T: Bridezilla

P.S: Tälle saa ja pitää nauraa, sillä nyt se naurattaa jo itseäkin. Ehkä tämäkin on normaalia, mutta toisaalta, mitä on normaali? :)